Sääntelyvaihtoehdot

Sääntelyvaihtoehdot ovat julkisen vallan käyttämien keinojen kirjo, joiden avulla tavoitteet kuten turvallisuus, ympäristö tai kilpailun toimivuus voidaan saavuttaa. Sääntelyä voidaan toteuttaa useilla eri mekanismeilla, joista yleisimpiä ovat määräävä sääntely, markkina- ja kustannusperusteiset keinot, informatiivinen sääntely sekä tulos- tai suoritusperusteinen sääntely. Määräykset ja standardit asettavat sitovia rajoja tai vaatimuksia, esimerkiksi päästörajoja tai teknisiä kriteerejä. Markkina- ja kustannusperusteiset keinot hyödyntävät hintaa tai kaupankäyntiä, kuten päästöoikeudet, verot tai korvaukset, joiden avulla toimijat pyrkivät minimoimaan kustannukset. Informatiivinen sääntely perustuu läpinäkyvyyteen ja tiedon keräämiseen, esimerkiksi raportointi-, merkintä- tai tilastointivelvoitteisiin. Tulos- tai suoritusperusteinen sääntely asettaa tavoitteet ja tulokset, ei tarkkoja menettelytapoja, jolloin toimijat voivat valita keinojaan itse. Lisäksi on olemassa itse- ja yhteistyösääntely sekä julkisen ja yksityisen sektorin yhteispohjaiset ratkaisut.

Sääntelyvaihtoehtojen valintaan vaikuttavat tavoitteet, aikataulut, taloudelliset ja hallinnolliset kustannukset sekä vaikutusten oikeudenmukaisuus ja tekninen toteutettavuus. Arviointi- ja vaikutusten kartoitus (esimerkiksi kustannus-hyötyanalyysi, vertailuanalyysi ja epävarmuustekijöiden huomiointi) auttavat löytämään tehokkaimman ja oikeudenmukaisimman vaihtoehdon. Esimerkkejä ovat ympäristö- ja turvallisuuslainsäädäntö, finanssialan sääntely sekä tietosuojaan liittyvät ratkaisut.