Sääntelytilanteet

Sääntelytilanteet ovat sääntelyn eli säädösten, ohjeiden ja viranomaisten toimien kokonaisuus, joka vaikuttaa siihen, miten toimijat voivat ja saavat toimia tietyllä maantieteellisellä alueella tai sektorilla. Ne määrittävät oikeudet, velvollisuudet sekä vaatimukset, joita noudatetaan päätöksenteossa, tuotannossa ja kaupankäynnissä. Sääntelytilanteet voivat muuttua, ja ne voivat olla sekä kansallisia että kansainvälisiä.

Keskeiset osatekijät ovat lainsäädäntö, hallinnolliset määräykset, viranomaisten toimielimet sekä oikeus- ja vaatimustenmukaisuuden valvonta sekä raportointi ja sanktiot.

Sääntelytyypit voidaan jakaa ensinnäkin suoraan sääntelyyn, jossa säädökset asettavat käskyt ja standardit, toiseksi markkinaohjaukseen, jossa käytetään kannustimia, verrokkipäästöjä tai päästöoikeuksia sekä kolmanneksi tiedonantovelvoitteisiin, joissa painopiste on tiedon julkituomisessa ja läpinäkyvyydessä.

Prosessi yleisellä tasolla sisältää lainsäädäntöprosessin, toimeenpanon viranomaisten toimesta sekä sääntelyn valvonnan ja mahdolliset seuraamukset rikkomuksista. Organisaatioiden on seurattava näitä kehityksiä, arvioitava riskejä ja kehittämisprosesseja sekä rakennettava noudattamisjärjestelmiä.

Vaikutukset ulottuvat investointeihin, kilpailuun, innovaatioihin ja operatiiviseen riskinhallintaan. Haasteisiin kuuluvat sääntelyn nopea muutos, epävarmuus sekä kansainvälinen yhteistyö ja harmonisointi.

Esimerkkejä ovat EU:n yleinen tietosuoja-asetus GDPR, ympäristölainsäädäntö, finanssialan säännökset sekä kilpailulainsäädäntö ja telekommunikaation säädökset.