Sääntelytarvetta

Sääntelytarvetta on käsite, jota käytetään kuvaamaan perusteltua tarvetta viranomaisohjaukselle tai sääntelytoimille. Se viittaa tilanteisiin, joissa sääntely parantaa yleistä hyvinvointia, suojaa terveyttä ja turvallisuutta tai hillitsee merkittäviä riskejä, verrattuna tilanteeseen ilman sääntelyä.

Sääntelytarvetta arvioidaan usein markkinahäiriöiden, ulkoisista vaikutuksista, julkisen hyödykkeen luonteesta sekä informaation epäsymmetriasta. Sääntelytarvetta arvioidaan myös riskien hallinnan tarpeen, terveyden- ja turvallisuusriskien minimoimisen sekä oikeudenmukaisuuden ja tasavertaisen kohtelun kautta. Lisäksi huomioidaan hallinnon kustannukset sekä sääntelyn kokonaiskustannus-vaikutus yrityksille ja kansalaisille.

Prosessi koostuu ongelman tunnistamisesta, vaihtoehtojen kartoittamisesta sekä kustannus-hyötyanalyysistä ja vaikutusarvioinnista. Kuullaan sidosryhmiä, laaditaan sääntelyvaihtoehdot ja asetetaan seurantamenetelmät sekä mahdollinen määräaikainen uudelleenarviointi.

Onnistunutta sääntelyä kohtaan usein esitetään kysymyksiä liiallisen byrokratian ja kustannusten sekä innovaatioiden estämisen riskistä. Sääntely voi myös kohdistua väärin ja johtaa sääntelyhaittoihin tai säätelykapituuteen. Vaihtoehtoja ovat esimerkiksi tiedon jakaminen ja läpinäkyvyys, vapaaehtoiset standardit, markkinapohjaiset ratkaisut, kuten päästöoikeudet ja verotus keinoina ohjata käyttäytymistä.

Esimerkkejä sääntelyn aloilta ovat kuluttajansuojalainsäädäntö, turvallisuusstandardit sekä ympäristönsuojelu, finanssialan sääntely ja tietosuoja. Sääntelytarpeen arviointi on monimutkainen prosessi, jossa maittaiset ja toimialakohtaiset tekijät vaikuttavat lopulliseen päätökseen.