Sääntelypohjainen

Sääntelypohjainen tarkoittaa sitä, että jokin toimintamuoto, järjestelmä tai ohjaus perustuu voimakkaasti viranomaisten laatimiin säännöksiin, määräyksiin ja valvontaan. Keskeisenä piirteenä on, että sääntely määrittelee tavoitteet, käyttäytymisrajat ja seuraamukset, kun taas markkina- tai vapaa kilpailu voi roolissaan ratkaista osin toisin.

Etymologia: sana muodostetaan sanoista sääntely (regulation) ja pohjainen (based), joten merkitys on “perustuva sääntelyyn”.

Käyttökohteet: sääntelypohjaisia lähestymistapoja sovelletaan laajasti julkisessa hallinnossa, taloudessa ja turvallisuusalueilla. Ne voivat ilmetä standardien asettamisena, raportointi- ja täytäntöönpanovaatimuksina sekä tiukkana valvontana erilaisissa toimialoissa.

Edut ja haitat: eduksi koetaan ennustettavuuden, oikeudellisen varmuuden sekä tasapuolisuuden lisääntyminen ja riskien hallinta kuluttajille. Haittoja voivat olla byrokratian kasvu, kustannukset yrityksille sekä potentiaalinen innovaation hidastuminen, jos sääntely on liian jäykkää tai epäjoustavaa.

Esimerkit: EU:n yleinen tietosuoja-asetus (GDPR) on sääntelypohjaisen lähestymistavan tunnettu esimerkki, jossa oikeudelliset velvoitteet määrittävät henkilötietojen käsittelyn. Finanssialalla Basel III ja MiFID II ovat vastaavia säädöksiä, jotka vaikuttavat toimijoiden käytäntöihin.

Verrattuna markkinavetoisiin malleihin, sääntelypohjaiset järjestelmät korostavat ohjausta ja standardien noudattamista, usein turvallisuuden ja oikeudenmukaisuuden varmistamiseksi. Toiminnallinen tasapaino on tärkeä: sääntely antaa selkeät pelisäännöt, mutta sen on myös pysyttävä joustavana ja kohdistettuna.