Sääntelyjärjestelyt

Sääntelyjärjestelyt ovat sääntöjen, instituutioiden ja menettelyjen kokonaisuus, jonka tarkoituksena on muokata ja ohjata yhteiskunnan sekä talouden toimintaa julkisen vallan keinoin. Ne muodostuvat lainsäädännöstä, valvontaviranomaisten toiminnasta, hallinnollisista menettelyistä sekä riitojenratkaisusta ja seuraamuksista, joita sovelletaan toiminta-aloilla sekä julkisessa että yksityisessä sektorissa.

Roolinsa mukaan sääntelyjärjestelyt jakautuvat esimerkiksi lainsäädäntöön, valvontaviranomaisiin, itsesääntelyyn sekä oikeudelliseen valvontaan. Keskeisiä toimijoita ovat valtion viranomaiset, oikeuslaitos sekä EU-instituutiot. Erilaisilla politiikka-aloilla sääntelyä sovelletaan muun muassa rahoitus- ja finanssivalvontaan, ympäristö- ja työterveys-, turvallisuus-, kilpailu-, kuluttajansuoja-, tietosuoja-, energia- ja liikenne-sektoreilla.

Hyvä sääntely perustuu selkeyteen, ennustettavuuteen, suhteellisuuteen, läpinäkyvyyteen ja vastuullisuuteen. Se pyrkii olemaan oikeudenmukainen, kustannustehokas ja riittävän valvottu. Käytännössä se sisältää vaikutusarvioinnit, kuulemiset, avoimen päätöksentekoprosessin sekä lisensioinnin, standardien asettamisen ja raportointivaatimusten sekä jälkiseurannan.

Esimerkkejä sääntelyalueista ovat finanssi- ja pankkivalvonta, ympäristö ja työturvallisuus, kilpailu, kuluttajansuoja sekä tietosuoja sekä energia- ja liikennesektorit. EU:n tasolla sääntelyä koordinoivat sekä lainsäädäntö että yhteiset valvontaviranomaiset; kansallisella tasolla vastuu jakautuu viranomaisille kuten Finanssivalvonnalle, Traficomille ja Kilpailu- ja kuluttajavirastolle. Sääntelyyn liittyy lisensiointi, standardien asettaminen, raportointi sekä seuranta ja rikkomusten käsittely. Haasteina ovat byrokratian ja kustannusten hallinta, digitalisaation ja innovaatioiden tukeminen sekä sääntelyn päivittäminen ja purkaminen tarpeen mukaan. Vaikutusarviointi ja sidosryhmäkuuleminen ovat keskeisiä kehitystyökaluja.