Säilitustingimustel

Säilitustingimustel on termi, jota käytetään säilytyksen suunnittelussa ja hallinnassa kuvaamaan ne vaatimukset, joiden puitteissa esineet, aineistot tai digitaaliset tiedot tulisi säilyttää. Termiä käytetään erityisesti kirjastoissa, arkistoissa ja museoissa sekä muissa kulttuuriperintöorganisaatioissa, mutta sitä sovelletaan myös laboratorio- ja arkistointikäytäntöihin. Säilitustingimustel kattaa sekä ympäristö- että hallinnolliset tekijät, joiden avulla kunto, saavutettavuus ja väärinkäytösten riskit minimoidaan.

Keskeisiä osa-alueita ovat ympäristötekijät kuten lämpötila, suhteellinen kosteus, valon määrä ja ilmanlaatu sekä tilojen suunnittelu ja säilytysratkaisujen valinta (esim. hapettumisen estävät ja oikeille materiaaleille tarkoitetut säilytysastiat ja kalusteet); mekaaninen turvallisuus sekä tekniset ja organisatoriset toimenpiteet häiriöiden ehkäisemiseksi; käsittelysäännöt sekä tuholaisten ja pilaantumisen esto; riskienhallinta, varastoinnin seuranta ja dokumentaatio sekä digitaalisissa tallenteissa käytettävä redundanssi ja varmuuskopiot.

Säilitustingimustel voivat olla sekä kirjallisia ohjeita että osa laajempaa konservointi- tai tietohallintapolitiikkaa, ja niitä päivitetään säännöllisesti. Käytännössä ne ohjaavat tilojen suunnittelua, ylläpitoa ja varastointikäytäntöjä sekä toimenpiteiden aikataulutusta. Esimerkkejä ovat paperidokumenttien, valokuvien, tekstiilien sekä digitaalisten aineistojen erityistarpeet sekä kuntoarvioinnit ja riskiarvioinnit.