Sädehoitomenetelmissä

Sädehoitomenetelmissä viittaa erilaisiin tekniikoihin, joita käytetään sädehoidossa, eli syövän ja muiden sairauksien hoitoon ionisoivan säteilyn avulla. Nämä menetelmät voidaan jakaa karkeasti kahteen pääluokkaan: ulkoiseen sädehoitoon ja sisäiseen sädehoitoon.

Ulkoisessa sädehoidossa säteilyannos annetaan potilaan kehon ulkopuolelta käyttäen laitteita, kuten lineaarisia kiihdyttimiä. Tavoitteena on kohdistaa säteily tarkasti kasvaimeen minimoiden samalla ympäröivien terveiden kudosten vauriot. Tähän käytetään usein kuvantamisohjattua sädehoitoa, jossa kuvantamistekniikoita, kuten tietokonetomografiaa (CT) tai magneettikuvausta (MRI), hyödynnetään hoidon suunnittelussa ja toteutuksessa. Muita ulkoisen sädehoidon menetelmiä ovat esimerkiksi intensiteettimuotoinen sädehoito (IMRT) ja tilavuusmoduloidtu kaarikuvaus (VMAT), jotka mahdollistavat säteilyannoksen tarkan muokkaamisen kasvainkohdetta mukaillen.

Sisäisessä sädehoidossa, jota kutsutaan myös brakyterapiaksi, radioaktiivinen lähde asetetaan joko suoraan kasvaimen sisälle tai sen välittömään läheisyyteen. Tämä mahdollistaa suuren sädeannoksen kohdentamisen tarkasti hoitoalueelle, samalla kun altistus muille kehon osille on vähäisempi. Brakyterapia voi olla lyhytkestoista, jolloin lähde poistetaan hoidon jälkeen, tai pysyvää, jolloin lähteitä jää paikalleen. Menetelmien valinta riippuu sairauden tyypistä, sijainnista ja potilaan yleiskunnosta.