Syväjäädytystekniikoita

Syväjäädytystekniikat viittaavat menetelmiin, joilla biologista materiaalia, kuten soluja, kudoksia tai koko eliöitä, säilytetään erittäin alhaisissa lämpötiloissa, tyypillisesti nestemäisen typen lämpötilassa (-196 celsiusastetta). Tavoitteena on pysäyttää kaikki biologinen aktiivisuus ja estää solujen tai kudosten hajoaminen säilytyksen aikana.

Yksi yleisimmistä syväjäädytystekniikokeratiivinen kryosuojausaineiden käyttö. Nämä aineet, kuten dimetyylisulfoksidi (DMSO) tai glyseroli, vähentävät jäätymisen aikana muodostuvien jääkiteiden kokoa ja estävät siten soluvaurioita. Materiaali jäähdytetään hallitusti kriittisen nopeuden kautta kryosuojausaineiden läsnäollessa.

Toinen lähestymistapa on vitrifikaatio. Tässä menetelmässä käytetään korkeampia kryosuojausaineiden pitoisuuksia ja erittäin nopeaa jäähdytysnopeutta, jotta vältetään jään muodostuminen kokonaan. Sen sijaan solun tai kudoksen sisäinen neste muuttuu amorfinen, lasimainen tila, mikä suojaa solurakenteita.

Syväjäädytystekniikoita käytetään laajalti hedelmällisyyshoidoissa munasolujen, siittiöiden ja alkioiden säilytykseen, eläinten lisääntymisen edistämiseen ja uhanalaisten lajien geenipankkien ylläpitoon. Tutkimuksessa niitä hyödynnetään solulinjojen ja biologisen näytteen pitkäaikaiseen säilytykseen. Täydellisen ja turvallisen syväjäädytyksen saavuttaminen on haastavaa, ja tekniikat kehittyvät jatkuvasti.