Syvyysvarastointi

Syvyysvarastointi, myös tunnettu nimellä *deep storage*, on tietojenkäsittelytieteen alalla käytetty termi, joka viittaa pitkäaikaiseen ja suhteellisen alhaisen hinnan varastointitapahtumaan. Syvyysvarastointia käytetään yleensä tallentamaan tietoja, joita ei tarvita päivittäisessä käytössä, mutta jotka on kuitenkin säilytettävä pitkään, kuten arkistoituja tietokantoja, vanhoja tietokoneohjelmia tai digitoituja dokumentteja. Tällainen varastointi eroaa nopeammista ja kalliimmista varastointiratkaisuista, kuten SSD-levyistä tai kiintolevyistä, jotka ovat tarkoitettu nopeaan pääsyyn.

Syvyysvarastointiin käytetään usein magneettilevyjä, nauhoja tai optisia tallennusvälineitä, kuten DVD- tai Blu-ray-levyjä. Näistä magneettinauhat ovat erityisen suosittuja suurten tietomäärien varastointiin, koska ne ovat edullisia ja kestävät pitkään. Syvyysvarastointijärjestelmät voivat olla joko paikallisia tai pilvipohjaisia, ja ne ovat usein integroitu suurempiin tietojärjestelmiin, kuten pilvipalveluihin tai yritysten omaan tietoverkkoon.

Syvyysvarastoinnin etuna on sen alhainen kustannus ja suuri kapasiteetti. Sen haittapuolena on kuitenkin hidas pääsy tietoihin verrattuna nopeampiin varastointiratkaisuihin. Tämän vuoksi syvyysvarastointia käytetään yleensä yhdessä nopeampien varastointiratkaisujen kanssa, jolloin nopeimmin käytettävät tiedot säilytetään nopeammalla levyllä ja vanhat tai harvoin käytettävät tiedot siirretään syvyysvarastoon.

Syvyysvarastointia käytetään laajalti yrityksissä, tutkimuslaitoksissa ja julkisella sektorilla, missä suuret määrät tietoja on säilytettävä pitkään. Esimerkiksi lääketieteelliset tiedot, sääennusteet ja historiset dokumentit voivat olla esimerkkejä syvyysvarastointia vaativista tietomääristä.