Syvyysmittauksia

Syvyysmittauksia ovat vedenalaisen pohjan syvyyden määrittämistä harjoittelevia mittauksia, joita käytetään kartoituksessa, navigoinnissa sekä merirakenteiden suunnittelussa ja projektinhallinnassa. Tulokset muodostavat osan bathymetriasta, eli merellisen ympäristön pohjan kartoituksesta, ja niitä hyödynnetään sekä karttojen että GIS-tiedostojen sekä turvallisen merenkulun tukena.

Perinteiset menetelmät

Historian kuluessa syvyyksiä on mitattu köyden ja lyijyseinää hankkimalla: lyijy painoineen on kiinnitetty puuripun köyteen ja heitetty pohjaan saapuvasti; pohjays ja narun määrä tietyn mittanauhan avulla antavat syvyyden arvoina yksikköinä. Tämä köysimittaus on aikaa vievää ja alttiita virheille, mutta se on ollut yleisesti käytössä pienimuotoisessa kartoituksessa ja satunnaisissa tarkistuksissa.

Modernit menetelmät

Nykyisin syvyydet mitataan akustisesti ekkoäänineillä. Lähetetty signaali kulkee veden läpi, pohjaan osuu ja heijastuu takaisin vastaanottimeen; matka-aika ja veden äänen nopeus määrittävät syvyyden. Moniaaltosäteilöstö (multibeam) sekä yksittäisäniä (single-beam) käytetään laajoihin kartoitusmääriin. Menetelmät mahdollistavat nopean, kattavan ja tarkemman bathymetrisen kartoituksen kuin perinteiset menetelmät.

Datan käsittely ja käytännöt

Kehittyneissä kartoituksissa syvyydet kirjoitetaan karttadatumille ja yhdistetään ylimpään pisteeseen sekä syvyysmittaukset korjataan veden nopeuden mukaan—sound velocity profile—sekä vuorovesi- ja vedenpinnan korkeuden muutoksilla. Laadunvarmistus ja virheiden analysointi ovat osa prosessia.

Käyttökohteet

Syvyysmittauksia käytetään meriliikenteen turvallisuudessa, kartoituksessa, meri- ja rannikkoseisakkeen suunnittelussa sekä rakennus- ja ympäristöprojekteissa. Ne ovat keskeisiä sekä perinteisissä navigointi- että modernin hydrografisen tiedon tuottamisessa.