Sytytysjärjestelmätyypit

Sytytysjärjestelmätyypit viittaavat erilaisiin moottorin sytytysjärjestelmien toteutuksiin, joiden ensisijainen tehtävä on käynnistää polttoaineseoksen palaminen polttomoottorin sylinterissä. Yleisin ja historiallisesti merkittävin tyyppi on akkukäyttöinen sytytysjärjestelmä, joka hyödyntää akkua energianlähteenä ja sytytyspuolaa jännitteen nostamiseksi korkeaksi kipinän tuottamiseksi. Tässä järjestelmässä katkoja ja kondensaattori ohjasivat kipinähetkeä mekaanisesti.

Elektroninen sytytysjärjestelmä on kehittyneempi versio, joka korvaa mekaanisen katkojan elektronisella ohjauksella, kuten transistoreilla tai mikrokontrollereilla. Tämä parantaa tarkkuutta, luotettavuutta ja sytytyshetken säätömahdollisuuksia moottorin käyntiolosuhteiden mukaan. Elektronisia järjestelmiä on edelleen jaettu useisiin alaluokkiin, kuten kapasitiivinen purkausjärjestelmä (CDI) ja induktiivinen purkausjärjestelmä. CDI-järjestelmät varastoivat energiaa kondensaattoriin ja purkavat sen nopeasti sytytyspuolaan, mikä tuottaa voimakkaan kipinän. Induktiiviset järjestelmät käyttävät puolestaan induktanssiperiaatetta jännitteen kasvattamiseksi.

Nykyään yhä yleisempi on suora sytytysjärjestelmä, jossa jokaisella sytytystulppalla on oma sytytyspuolansa. Tämä eliminoi tarpeen sytytysjohdoille ja parantaa luotettavuutta entisestään. Moottorinohjausyksikkö (ECU) laskee tarkan sytytyshetken ja ohjaa kipinän tuottamista elektronisesti, mahdollistaen optimaalisen palamisen ja pienemmät päästöt. Jotkin moottorit, erityisesti pienkoneet ja moottoripyörät, käyttävät magneettosytytystä, joka tuottaa tarvittavan sähköenergian moottorin pyörimisliikkeen avulla, usein ilman ulkoista akkuvirtaa.