Sydänäänien

Sydänäänet ovat akustisia ilmiöitä, joita kuunnellaan stetoskoopilla sydämen toiminnan arvioimiseksi. Ne syntyvät veren virtauksesta ja venttiilien sulkeutumisesta sekä sydämen rakenteiden värähtelyistä. Yleisimmät ääniä ovat ensimmäinen ääni (S1) ja toinen ääni (S2). S1 syntyy, kun mitraal- ja trikuspidaliventtiilit sulkeutuvat alkavassa systolessa; S2 syntyy, kun aortan ja keuhkovaltimon venttiilit sulkeutuvat loppusykliin. S1 on tavallisesti voimakkaampi kuin S2, ja niiden välinen aika määrittää systolen pituuden. Lisäksi kuullaan mahdollisesti lisäääniä: S3 ja S4.

S3 on diastolinen lisäääni, joka johtuu kammion täyttymisestä nopeasti diastolessa. Nuorilla se voi olla normaalilö, vanhemmilla se voi viitata diastoliseen dysfunctioniin tai sydämen vajaatoimintaan. S4 johtuu atriaalisen supistuksen aiheuttamasta kammion jäykkyydestä ja esiintyy usein hypertrofian tai diastolisen dysfunktion yhteydessä.

Auskultaatio-tekniikka ja kuuntelupaikat: perinteisesti käytetään neljää pääaluetta: aortan alue (oikea 2. rintalasta), keuhkovaltimon alue (vasen 2. intercostal), trikuspidalisalue (vasen parassternaalinen reuna) sekä mitralisalue (vasen apikaalinen alue, 5. intercostalitasentoon). Potilaan asento ja hengitys vaikuttavat kuultavuuteen; vasenta kylkiluuta käyttäen sekä vasemmalle kylkiasentoon (left lateral decubitus) voi paremmin kuulla mitraalialueen ja lisääänet.

Patologiset löydökset voivat käsittää systolisia, diastolisia tai jatkuvia murmureita sekä perikardiaalisen kitkan aiheuttamia ääniä. Murmurien luonne ja sijainti viittaavat usein valvulaarisiin sairauksiin, kuten aortta- tai keuhkovaltimon ahtaumaan, regurgitaatioon tai muuhun venttiilivikaan. Sydänäänien perusteellinen arviointi // on keskeinen osa kliinistä sydänpotilaan tutkimusta.