Suuttama

Suuttama on suomen kielen verbi, jolla tarkoitetaan toisen ihmisen saattamista vihaiseksi. Se on transitiivinen, eli tekijä aiheuttaa jollekin tunteen vihaisuudesta. Yleisin vastine on suuttua, jolla tarkoitetaan toisen vihaisen tilan syntymistä itsessä. Esimerkki: Se suututti minut. Tämä kuvaa tekijän aiheuttamaa reaktiota, kun taas suuttua kuvaa omaa tunteiden syntyä.

Käyttö ja taivutus. Verbin perusmuoto on suuttaa. Nykyhetkessä sanonta on esimerkiksi “se suututtaa minut”. Yleisessä kertovacossa käytetään “se suututti minut” (imperfekti) ja perfektissä “olen suututtanut hänet” tai “on minut suututtanut” riippuen sanan sanamuodosta. Verbin partisiippi on “suuttanut”, jota käytetään esimerkiksi lauseissa “Hän on minut suututtanut” tai “Hän on suututtanut minut useasti.” Suhtautuminen toiseen ihmiseen ilmenee siis sekä nyky- että menneissä aikamuodoissa, ja sana esiintyy myös välineenä, jolla kielessä ilmaistaan aiheutettu viha.

Etymologia ja siihen liittyvät käsitteet. Suuttama muodostuu yleisestä suutt- kantaisesta ja -taa- tai -tuttaa- pääteyhdistelmistä, jotka sekoittuvat muuhun sanastoon siten, että yleisimmin käytetty muoto on suuttaa/suuttaa-verbien kantamuoto. Suihkuvat johdokset ovat esimerkiksi suuttuminen (getting angry) ja suuttaminen (the act of angering). Tilat ja reaktiot voidaan kuvata myös muiden kanssa köytetyillä ilmauksilla.

Lisätiedot. Suuttama eroaa intransitiivisesta suuttua-merkityksestä: suuttama viittaa toisen vihaisuuden synnyttämiseen, kun taas suuttua kuvaa omien tunteiden syntyä. Suuttaminen ja suuttuminen ovat yleisiä, neutraaleja sanoja arkipäiväisessä kielessä.