Supraventrikulaarinen

Supraventrikulaarinen (SV) viittaa yleensä sydämen rytmihäiriöihin, jotka alkavat sydämen yläosissa sijaitsevasta supraventrikulaarisesta alueesta, kuten sinoatriaalisesta solmusta, atrioventrikulaarisesta solmusta tai atrioista. Nämä rytmihäiriöt ovat yleisempiä kuin ventrikulaariset rytmihäiriöt ja voivat aiheuttaa epämukavuutta tai vaarallisia oireita, kuten huimausta, pyörtymistä tai sydämen nopeaa lyöntiä.

Yleisimpiä supraventrikulaarisia rytmihäiriöitä ovat eteisvärinä (atrial fibrillation, AF), eteisflutter (atrial flutter) ja paroksismaalinen supraventrikulaarinen takykardia (paroxysmal supraventrikular tachycardia, PSVT). Eteisvärinä on epäsäännöllinen, nopea sydämenlyönti, joka voi johtaa verihyytymien muodostumiseen ja aivohalvauksen riskiin. Eteisflutter taas on säännöllinen, nopea eteisrytmi, joka voi aiheuttaa samantapaisia komplikaatioita. PSVT puolestaan on äkillinen, nopea sydämenlyönti, joka yleensä kestää muutaman sekunnin tai minuutin, mutta voi olla vaarallinen, jos se jatkuu pitkään.

Diagnostiikka perustuu yleensä sydämen elektrokardiogrammiin (EKG), joka tallentaa sydämen sähköisen toiminnan. Hoito riippuu rytmihäiriön tyypistä ja vakavuudesta. Joissakin tapauksissa lääkkeitä, kuten beetasalpaajia tai kaliumkanavasalpaajia, käytetään hidastamaan sydämenlyöntiä tai palauttamaan normaalit rytmit. Rytmihäiriöiden vakavissa tapauksissa voidaan harkita katetrin ablaatiota tai sydämen implantointia.

Supraventrikulaariset rytmihäiriöt ovat yleensä hoidettavissa, ja oikea-aikainen diagnoosi ja hoito voivat vähentää komplikaatioiden riskiä. Riskitekijöihin kuuluvat sydänsairaudet, korkea verenpaine, ylipaino, alkoholin käyttö ja stressi. Ennaltaehkäisyyn kuuluu terveellinen elämäntapa, kuten liikunta, tasapainoinen ruokavalio ja stressin hallinta.