Suprajohtavuus
Suprajohtavuus on materiaali-ilmiö, jossa aine johtaa sähkövirtaa ilman resistanssia ja samalla hylkii magneettikenttiä Meissnerin ilmiön seurauksena, kun sen lämpötila laskee alle kriittisen Tc-arvon. Tämän tilan saavuttaminen merkitsee sekä nollavirrasta että magneettikenttien täydellisen tunkeutumisen estämisestä materiaalin sisään. Yleisesti suprajohtavuuden ilmiö ilmeni ensin 1911, ja sen teoreettinen perusta rakennettiin myöhemmin BCS-teorian (1957) muodossa Cooper-pareihin perustuvaksi kvanttiefysiikaksi.
Suprajohtavuuden materiaalit ja ominaisuudet jaetaan konventionaalisiin ja epäkonventionaalisiin ryhmiin. Konventionaaliset suprajohtajat ovat pääosin alhaisten lämpötilojen materiaaleja,
Sovellukset kattavat lääketieteelliset magneetit MRI-/NMR-laitteista hiukkaskiihdyttimiin ja magneettivetoisiin kulkutapoihin sekä sähköenergian siirtoverkkoihin, joissa kyse on tehosta