Supermajoriteetti

Supermajoriteetti tarkoittaa äänestyksen kynnystä, jossa päätöksen hyväksyminen vaatii suuremman enemmistön kuin tavallinen enemmistö. Tyypillisin kynnys on kaksi kolmasosaa äänistä, mutta käytännöt vaihtelevat ja voivat olla esimerkiksi kolme viidesosaa tai muut suuremmat enemmistöt riippuen lainsäädännöstä.

Sovelluskohteet ovat yleensä suuria ja perusarvoihin liittyviä päätöksiä. Yleisimpiin käyttökohteisiin kuuluvat perustuslain muuttaminen, valtiosääntöön liittyvät uudistukset sekä kansainvälisten sopimusten ratifiointi. Joissakin järjestelmissä supermajoriteetti koskee myös presidentin veto-oikeuden ylittämistä, korkeiden virkojen nimittämistä tai muiden merkittävien lakimuutosten hyväksymistä. Lisäksi teoreettisessa mielessä useissa maissa on käytössä ohjaavia menettelytapoja, kuten filibusterin kaltaiset käytännöt, jotka käytännössä edellyttävät suurempaa enemmistöä.

Käytännössä kynnys voi vaihdella suuresti maittain ja instituutioittain. useimmissa järjestelmissä supermajoriteetti on keino vahvistaa poliittista vakautta ja suojata vallitsevia perusoikeuksia, mutta se voi myös hidastaa lainsäädäntöä ja estää nopeita muutoksia. Kritiikit korostavat, että liian korkea kynnys voi johtaa jähmeyteen ja estää enemmistön tahdon toteutumisen.

Yleisesti ottaen supermajoriteetti toimii mekanismina, jolla varmistetaan laajaa konsensusta tärkeissä ja perusluonteisissa päätöksissä, samalla kun se haastaa poliittisen kompromissin ja vaatii laajaa yhteistyötä.