Superlatiiveja

Superlatiiveja ovat adjektiivien ja adverbien kolmas aste, jolla ilmaistaan ominaisuuden ylimmäinen, suurin tai paras aste suhteessa muihin. Suomen kielessä on kolme asteittaista muotoa: positiivi (perusmuoto), komparatiivi (verroin kertova muoto) ja superlatiivi (ylin aste). Superlatiivista käytetään, kun puhutaan jonkin ominaisuuden enimmäisestä asteesta joukossa tai yleisesti, esimerkiksi “se on suurin talo tässä kaupungissa” tai “kaunein kukka kukkakedolla”.

Muodostus perustuu useimmiten adjektiivin vartaloon lisättävään -in-pääteeseen. Esimerkkejä: iso → isoin, kaunis → kaunein, pieni → pienin, vanha → vanhin. Usein taivutuksessa tapahtuu vartalonmuutoksia tai konsonantti- gradointia, mutta perusperiaate on lisätä -in loppuun. Joillakin adjektiiveilla superlatiivimuoto on epäsäännöllinen, esimerkiksi hyvä → paras ja paha → pahin.

Toisinaan käytetään periphrastista ilmaisua, jossa etuliitteinä on kaikkien käyttämä "kaikkein" tai "eniten" ennen adjektiivin taivutettua asteita: esimerkiksi “kaikkein kaunis”, “kaikkein tärkein”. Tämä vahvistaa ylimpää astetta ilman erillistä taivutusmuotoa. Adverbin muodossa superlatiivisuus ilmenee usein -immin-päätteellä, esimerkiksi nopeimmin.

Käyttö sopii sekä yksikkö- että monikkomuodoissa: “suurimmat kaupungin rakennukset” tai “sen kaupan suurin valikoima.” Superlatiivit ovat keskeinen keino ilmaista äärimmäisiä ominaisuuksia suomen kielessä.