superlatiivisuus

Superlatiivisuus on kielitieteellinen termi, jolla tarkoitetaan adjektiivien ja adverbien ominaisuuden äärimmäistä astetta. Se ilmaisee ryhmän sisällä ominaisuuden ylimmän tai alimmankin tason.

Suomen kielessä aste jaetaan kolmeen päämuotoon: positiiviin, komparatiiviin ja superlatiiviin. Superlatiivi muodostuu tavallisesti adjektiivin vartaloon liitettävällä -in-päätteellä, esimerkiksi iso—isoin, nopea—nopein, kaunis—kaunein. Joidenkin adjektiivien superlatiivisidokset ovat epäsäännöllisiä: hyvä—paras, huono—huonoin, suuri—suurin.

Superlatiivia käytetään sekä adjektiiveissa että adverbeissa kuvaamaan äärimmäisyyttä: Se on suurin talo kaupungissa. Hän juoksee nopeimmin. Tämä on paras ratkaisu.

Analyyttinen tai korostettu ilmaus on myös mahdollinen: esimerkiksi 'kaikkein tärkein' tai 'eniten kiinnostava' käyttäen sanan eteen adjektiivia korostavaa rakennetta vahvistaakseen samaa ideaa kuin suora superlatiivi. Superlatiivisuus on tärkeä osa suomen vertailuja ja sen käyttö vaihtelee adjektiivin merkityksen ja kontekstin mukaan.