Suostuminen

Suostuminen on vapaaehtoista ja tietoon perustuvaa hyväksyntää johonkin toimintaan, sopimukseen tai tapahtumaan. Se tarkoittaa, että asianomainen on ymmärtänyt asian sisällön ja tehnyt tahtonsa ilmaisun ilman pakkoa tai harhaanjohtamista. Suostumusta voidaan antaa suullisesti tai kirjallisesti, ja sen katsotaan olevan pätevä silloin, kun ihminen kykenee ymmärtämään päätöksen seuraukset ja sitä voidaan halutessaan peruuttaa tai muuttaa.

Suostuminen on peräisin verbistä suostua; substantiivit ovat suostumus ja suostuminen. Käytännössä kyse on yksilön tahdon ilmaisusta, jolla hyväksytään jokin ehdotus, toimenpide tai vuorovaikutuksen muoto.

Keskeisiä piirteitä ovat vapaaehtoisuus, ymmärrys ja oikea-aikaisuus. Suostumus on yleensä rajattu tiettyyn tarkoitukseen ja se on muutettavissa tai peruttavissa milloin tahansa ennen tai aikana toiminnan toteutumista. Lisäksi suostumukseen vaikuttavat vapaus valita sekä riittävä tieto.

Konteksteja erilaiset: lainsäädäntö ja etiikka korostavat suostumuksen merkitystä lääketieteellisissä toimenpiteissä, tutkimuksessa ja tietojenkäsittelyssä. Lääketieteellinen suostumus edellyttää potilaan tietoa sekä vapaaehtoista päätöstä; tutkimuksessa osallistuja antaa suostumuksensa prosessin, riskien ja oikeuksien ymmärryksen perusteella. Seksuaalisen tai intiimin vuorovaikutuksen yhteydessä suostuminen on oltava jatkuvaa, vapaaehtoista ja selkeää.

Erityistilanteet kuten alentunut kyky päättää, alaikäisyys, pakko, harhaanjohtaminen tai virheellinen tieto voivat tehdä suostumuksesta pätemättömän. Datan käsittelyssä suostumus on yksi oikeudellinen perusta, mutta sitä voi muuttaa tai se voi raueta tilanteen mukaan.