Suorahankintoja

Suorahankintoja tarkoittaa hankintamenettelyä, jossa tavaroiden tai palveluiden osto toteutetaan ilman kilpailuttamista, esimerkiksi ilman julkista tarjouspyyntöä tai avointa kilpailua. Sitä käyttävät sekä julkiset että yksityiset hankkijat, kun olosuhteet katsotaan perustelevan nopean päätöksen tai erityisen toimitus- tai teknisen osaamisen turvaamisen.

Lainsäädäntö ja käytännöt määrittelevät, milloin suorahankintoja voi tehdä. Suomessa suorahankintojen käyttö on sallittua vain tietyissä tilanteissa, joissa kilpailuttaminen ei ole tarkoituksenmukaista tai mahdollista. Tällaisia tilanteita ovat esimerkiksi kiireellinen tarve, jolloin kilpailuttaminen ei ehtisi valmistua ajoissa, tai tilanteet, joissa toimittajalla on yksinoikeus tai erityinen tekninen tai ammatillinen erityisosaaminen. EU-direktiivit sekä kansallinen hankintalainsäädäntö ohjaavat suorahankintojen käytön rajat ja vaatimukset; päätökset on usein perusteltava ja dokumentoitava, ja valvontaa suoritetaan asianmukaisesti.

Käyttöesimerkkejä ovat kiireelliset palvelut, teknisesti erityislaitteet tai tilapäiset epävarmuudet markkinoiden saatavuudessa. Suorahankinnoilla voi saavutetaan nopea toimitus ja joustavuus, mutta niihin liittyy riskejä, kuten korkeampi hintataso, pienempi kilpailu ja läpinäkyvyyden puutteet. Siksi ne edellyttävät selkeää perustelua, perusteellista dokumentointia ja asianmukaista valvontaa sekä mahdollisuuksien mukaan siirtymistä myöhemmin kilpailullisiin menettelyihin.

Yleisesti suorahankinnat ovat yksi hankintamenettelyn vaihtoehdoista, käytössä harkiten ja säädösten puitteissa.