Suomentaminen

Suomentaminen tarkoittaa tekstin kääntämistä suomen kieleen. Termi viittaa erityisesti sisällön muuttamiseen toisesta kielestä suomeen, ja se kattaa kirjalliset ja tekniset käännökset sekä verkkosisällön paikallistamisen. Käännöstyötä tekevää suomentajaa kutsutaan usein suomentajaksi tai kääntäjäksi.

Prosessi voi sisältää valmistelun, käännöksen, oikoluvun ja lopullisen tarkistuksen. Käytetään usein termienhallintaa ja käännösmuisteja (CAT-työkaluja) sekä sanastointia. Tavoitteena on säilyttää alkuperäisen viestin merkitys, sävy ja kohdeyleisölle sopiva kulttuurinen konteksti.

Alan standardit ja ammatilliset käytännöt ohjaavat suomentamista. Kansainväliset standardit, kuten ISO 17100, sekä Suomen kääntäjien ja tulkkien liiton (SKTL) ohjeet vaikuttavat laatuun ja ammattitaitoon. Osa suomentajista työskentelee asiakkaan ohjeiden mukaan ja tekee laadunvarmistuksen sekä oikoluvun.

Erityispiirteitä suomentamisessa ovat Suomen monipuolinen taivutus, sanaliikkeiden oikea käyttö sekä teknisen ja juridisen terminologian hallinta. Suomentajien on sopeutettava tyyli, sävy ja rekisteri alkuperäisen tekstin tarkoitukseen ja kohdeyleisön odotuksiin.

Historia ulottuu 1800–1900-luvuille, jolloin suomen standardointi ja kirjallisuuden levittäminen lisäsivät merkityksellisiä käännöksiä. Nykyään digitaalinen aikakausi lisää sekä automaattisten käännösten että post-editoinnin roolia, mutta laadukas suomentaminen säilyttää keskeisen ammatillisen vaatimuksen: tarkkuus, luettavuus ja kulttuurinen relevanssi.