Suolaliuosten

Suolaliuokset ovat liuoksia, joissa suola liukenee veteen ja dissosioituu ioneiksi. Yleisimmät suolat ovat ioniyhdisteitä, kuten natriumkloridi NaCl. Kun suola liukenee, se hajoaa positiivisiksi ja negatiivisiksi ioneiksi (Na+ ja Cl−). Vesi on polaarinen liuotin, mikä mahdollistaa ionien eriytymisen ja sähköjohtuvuuden liuoksessa.

Ominaisuudet ja ilmiöt. Suolaliuokset johtavat sähköä johtumisen ionien liikkeen vuoksi. Johtavuus riippuu liuenneiden ionien määrästä sekä ionityypistä; vahvat elektrolyytit ionisoituvat täydellisesti. Vesiliuosten pH voi olla neutraali tai lievästi happama/emäksinen riippuen ioneista, eikä kaikkien suolojen tarvitse olla pH-neutraaleja. Konsentraatioja ilmoitetaan yleisesti molaarisuutena (mol/l), massaprosenttina tai normaalisuutena. Kolligatiivisia ominaisuuksia, kuten jäätymispisteen alentuminen, kiehumispisteen kohoaminen ja osmoottinen paine, ovat liukenemisen seurausta.

Esimerkkejä ja sovelluksia. Yleisimmät suolaliuokset ovat NaCl-liuokset, mutta myös KCl, CaCl2 ja MgSO4 muodostavat tärkeitä liuoksia. Käyttöalueita ovat lääketiede (esimerkiksi isotoniset suolaliuokset kuten 0,9 % NaCl), laboratorio- ja teollisuusprosessit sekä elintarvike- ja bio-alaan liittyvät tutkimukset ja valmistusmenetelmät.

Turvallisuus ja käsittely. Suolaisissa liuoksissa tulee huomioida pitoisuudet ja käyttökohteet, sillä erittäin suuret pitoisuudet voivat aiheuttaa ärsytystä tai muita terveysvaikutuksia sekä vaikuttaa solu- ja kudosnesteiden tilavuuksiin. Yleisiä suolaliuoksia käytetään laajasti, mutta niihin liittyvät riskit riippuvat liuoksen koostumuksesta ja käyttötarkoituksesta.