Suojauskeinoja

Suojauskeinoja tarkoitetaan toimenpiteitä, joilla estetään, rajoitetaan tai lievennetään uhkia, riskejä ja vahinkoja erilaisten toiminto- ja tietoympäristöjen yhteydessä. Niihin kuuluu sekä teknisiä että organisatorisia ratkaisuja sekä oikeudellisia keinoja. Suojauskeinojen valinta perustuu riskinarvioon, jossa kartoitetaan uhat, todennäköisyys ja vaikutukset sekä käytettävissä olevat resurssit.

Ne voidaan jakaa pääkategorioihin: tekniset, organisatoriset ja oikeudelliset keinot. Teknisiä keinoja ovat esimerkiksi pääsynhallinta, vahvistettu tunnistautuminen, salaus, varmuuskopiot, palomuurit ja säännölliset päivitykset. Organisatoriset keinot käsittävät koulutuksen, käytäntöjen ja ohjeiden selkeyttämisen, hälytysjärjestelmät, hätä- ja jatkuvuussuunnitelmat sekä vastuiden ja valtuuksien määrittelyn. Oikeudelliset keinot muodostuvat sopimus-, lainsäädäntö- ja henkilötietojen käsittelyyn liittyvistä vaatimuksista sekä valvonta- ja raportointivelvollisuuksista.

Suojauskeinoja sovelletaan useilla aloilla, kuten tietoturvassa, fyysisessä turvallisuudessa, työterveydessä sekä ympäristönsuojelussa. Tietoturvassa ne ilmenevät salauksena, käyttöoikeuksien hallintana, tietoturvatestauksina ja varmuuskopiointina. Fyysisessä turvallisuudessa ne voivat tarkoittaa kulunvalvontaa, turvajärjestelmiä ja suojattuja tiloja. Toiminnan jatkuvuuden ja kriisitilanteiden hallinnassa ne tukevat varmistus-, varajärjestely- ja palautumissuunnitelmia.

Prosessi sekä määritys että seuranta ovat keskeisiä. Riskinarvioinnin jälkeen valitaan tarkoituksenmukaiset suojauskeinoja, toteutetaan ne käytäntöön ja seurataan niiden toimivuutta sekä päivitetään säännöllisesti. Kansainväliset standardit, kuten ISO 31000 sekä ISO/IEC 27001, tarjoavat viitekehyksiä riskien hallintaan ja tietoturvan suojauskeinojen määrittelyyn.