Sukupuutorekistereitä

Sukupuutorekistereitä ovat rekisterit tai tietokannat, jotka dokumentoivat lajit, joiden olemassaolo on päättynyt globaalisti tai alueellisesti. Ne voivat olla kansallisia, alueellisia tai institutionaalisia. Tietueisiin kerätään muun muassa lajin tieteellinen nimi ja taksonominen asema, viimeisin vahvistettu havainto, maantieteellinen levinneisyys, syyt häviämiselle sekä keskeiset lähteet ja näytteet.

Käyttötarkoitukset ovat tiedon säilyttäminen historiallisesta biodiversiteetistä, tutkimuksen tukeminen sekä päätöksenteon informointi. Ne tarjoavat perusteita selvittää, miten lajit ovat kadonneet ja missä ajassa, sekä auttavat priorisoimaan suojelutoimia ja ennaltaehkäiseviä toimia. Sukupuutorekisterit täydentävät IUCN:n yleistä luokittelua: ne keskittyvät varmistettuihin sukupuuttoihin ja alueellisiin sukupuuttoihin sekä dokumentoivat menneitä lajeja.

Rakenne ja tiedonhallinta: yleisesti rekisterit noudattavat kansainvälisiä standardeja, kuten Darwin Core -viitekehystä, ja ne yhdistetään museoarkistoihin sekä tutkimusjulkaisuihin.

Haasteet: epävarmuus viimeisistä havaintoista, taksonomiamuutokset, fossiilien ja historiallisten lähteiden epätäydellisyys sekä tiedon saatavuuden alueelliset erot.

Esimerkkejä: dodo (Raphus cucullatus) ja Stellerin merihylje (Hydrodamalis gigas) ovat kuuluisia sukupuuton esimerkkejä. Paikalliset sukupuutot ovat tavallisia ja rekisteröidään usein saarilla tai alueilla, joissa lajien levinneisyys on rajoittunutta.