Sukellustietokoneet

Sukellustietokoneet ovat elektronisia laitteita, jotka seuraavat ja tulkitsevat sukellukseen liittyviä mittauksia. Ne mittaavat syvyyden ja sukelluksen keston, laskevat ei-dekompressiorajan (NDL) sekä ehdottavat turvallisia kohoamis- ja pysähdysaikoja. Lisäksi ne tallentavat sukellusdataa ja antavat varoituksia, jos nousunopeudet tai dekompressiokäyrät poikkeavat asetetuista rajoista.

Historian mukaan ensimmäiset kaupalliset sukellustietokoneet tulivat markkinoille 1980-luvulla ja ovat sittemmin kehittyneet huomattavasti. Nykyään käytetään useita dekompressiomalleja, kuten Bühlmann ZHL-16 ja RGBM, sekä huomioidaan eri kaasuseokset kuten ilma, nitrox ja trimixi. Laitteet voivat tallentaa ja siirtää sukellusdataa sekä toimia yhdessä muiden laitteiden kanssa langattomasti tai USB-yhteydellä.

Toimintaperiaate ja ominaisuudet: Laite mittaa jatkuvasti syvyyden ja ajan sekä käyttää valittua dekompressiomallia suunnitellakseen mahdolliset pysähdykset. Ne näyttävät kulloisenkin NDL-arvon, nousunopeudet ja muut olennaiset tiedot näytöllä. Useimmat mallit tukevat useita kaasuseoksia, mahdollistavat ilmasukelluksen, nitroksen ja trimixin käytön sekä tarjoavat sisäisen lokikirjan ja mahdollisuuden tiedonsiirtoon.

Tyypit ja käyttötavat: yleisimmät ovat ranteeseen kiinnitettävät mallit sekä perinteiset konsolimallit; osa laitteista sisältää lisäksi kompassin ja mahdollisuuden liittää kaasulähteisiin (tank transmittter). Monet tukevat Bluetooth- tai USB-synkronointia sekä digitaalista logikirjaa.

Turvallisuus ja käyttö: sukellustietokone on tärkeä apuväline, mutta se ei korvaa koulutusta tai suunnittelua. Ennen sukellusta on tarkistettava laite, syötettävä oikea kaasuseos ja asetettava halutut parametrit kuten NDL ja nousunopeudet. Laite antaa varoituksia ja ohjeita, mutta lopullisen päätöksen tekee sukeltaja koulutuksen ja tilanteen mukaan.