sukellusta

Sukellusta tarkoitetaan vedenalaisen ympäristön tutkimista, kokemista ja liikkumista käyttämällä hengitys- ja liikkumisvälineitä. Yleisimmät muodot ovat rekreatiivinen scuba-sukellus, jossa käytetään paineistettuja säiliöitä ja laitepakettia, sekä vapaa sukellus (free-diving), jossa hengitys tapahtuu ilman säiliöitä ja sukellustaito perustuu kehon hallintaan ja hengitystekniikkaan. Vedenalainen maailma tarjoaa näkymiä merieläimistöön, geologiaan sekä historiallisille kohteille, kuten hylkyihin ja uppoaviin rakenteisiin.

Sukellusta voidaan harjoittaa sekä harraste- että ammatillisella tasolla. Koulutus etenee portaittain, sisältäen teoriaa, käytäntöä ja turvallisuusmenetelmiä. Kansainväliset sertifiointijärjestöt, kuten PADI, SSI, CMAS ja NAUI, sekä suomalaiset seurat ja järjestöt tarjoavat kursseja, joiden suoritettuaan saa oikeuden tehdä sukelluksia tietyillä syvyyksillä ja ympäristöillä. Sertifikaatit ovat usein portti seuraavien syvyys- ja vaativuusvaatimusten mukaiseen toimintaan.

Välineistö koostuu perusvarusteista, kuten maski, snorkkeli ja märkä- tai kuivapuku, sekä sukellussäiliöistä ja kaasujärjestelmistä. Lisäksi käytetään lasku- ja turvallisuuslaitteita, kuten dive-tietokoneita ja painopainoja. Turvallisuus korostuu: parin kanssa toimiminen, ennalta laaditut suunnitelmat, laitteiden säännöllinen kunto sekä ympäristön kunnioittaminen. Sukellus on sekä harrastus että harrastuksen kautta syntyvä harrastus, joka voi kehittyä tekniseksi ja tutkimukselliseksi riippuen tekijän tavoitteista ja koulutuksesta.