Submillimetrisiä

Submillimetrisiä viittaa elektromagneettisen spektrin osaan, jonka aallonpituudet ovat noin 0,1–1 millimetriä. Tämä alue sijaitsee infrapunasäteilyn ja mikroaaltojen rajalla, ja sitä hyödynnetään erityisesti kylmän kaasun ja pölyn tutkimuksessa sekä molekyylikaasun liikkeiden jäljittämisessä avaruudessa. Submillimetriset havainnot paljastavat esimerkiksi tähtien muodostumisen alueita, galaksien kehityksen sekä kosmisen taustasäteilyn ominaisuuksia.

Havainnot näillä aallonpituuksilla ovat herkkiä sekä kontinuaaliselle pölyemissioille että molekyylien riviniterialle. Pölyn lämpötilat ovat yleensä 10–100 kelvinin luokkaa, jolloin pölynemise on voimakasta juuri tässä spektrin osassa. Molekyylikaasulla, kuten CO:lla, on monia kierretransitioita, joiden spektrien mittaus antaa tietoa kaasun tiheydestä, lämpötilasta ja liikkeestä. Submillimetrisiä signaaleja voidaan hyödyntää sekä yksittäisissä teleskopeissa että interferometreissä, mikä mahdollistaa sekä suurikokoisten rakenteiden että pienempien yksiköiden korkean tarkkuuden kuvauksen.

Tärkeitä havainto-ohjelmia ja kansainvälisiä laitteita ovat esimerkiksi ALMA-astronominen yhdysverkko, joka yhdistää useita antenneja laajoihin tutkamuotoihin, sekä yksittäisiä suuria teleskooppeja kuten James Clerk Maxwell Telescope ja Herschel-avaruusteleskooppi. Detektorit vaihtelevat bolometreista kontaktiinheterodyynireseptoreihin (esim. SIS-mixers), jotka on jäähdytetty erittäin alas parempaa herkkyyttä varten.

Submillimetrisiä on keskeinen väline kylmän universumin tutkimuksessa, tarjoten näkymiä sekä viiveellisesti että paikallisesti tähtien ja galaksien muodostumisprosessien ymmärtämiseen sekä vähemmän näkyvien, pölyyn läpikuultavien kohteiden tutkimiseen.