Statelesshenkilöt

Statelesshenkilöt ovat henkilöitä, joita mikään valtio ei pidä kansalaisinaan omien kansalaisuuslainsäädäntöjensä perusteella. He voivat olla syntyneet ilman kansalaisuutta tai menettäneet tai luopuneet kansalaisuudestaan ilman, että heille on myönnetty toinen.

Syyt statelessnessiin ovat moninaiset: kansalaisuuden määrittelyn aukot lainsäädännössä, valtion välinen muuttuminen tai itsenäistyminen, syntymärekisteröinnin puutteet sekä syrjivä tai epäyhtenäinen lainsäädäntö. Lisäksi lapsi voi jäädä ilman kansalaisuutta, jos vanhemmille ei ole mahdollista tai sallittua siirtää kansalaisuutta tai jos vanhemman kansalaisuus menettää arvonsa syntyessä uutta kansalaisuutta hakee. Statelessiksi jääminen voi koskea sekä syntyviä että aikuisia.

Oikeudellinen asema ja suojelu ovat vaihtelevia, mutta useimmat maat eivät tunnista statelesshenkilöitä kansalaisina. Kansainväliset oikeudet tarjoavat tietyt perusoikeudet ja suojelun: 1954 vuoden yleissopimus stateless-henkilöiden asemasta turvaa oleskeluoikeuden, työn saannin, koulutuksen ja oikeudellisen suojan, sekä avun etsimisen tahdonalaiseen maahantuloon ja erillisiin tilanteisiin. 1961 vuoden yleissopimus statelessnessin vähentämisestä velvoittaa maita ehkäisemään statelessnessin syntyä ja nopeuttamaan kansalaisuuden myöntämistä.

Käytännön toimet ja ratkaisut keskittyvät kansalaisuuden mahdollistamiseen sekä rekisteröinnin ja identiteetin vahvistamiseen. Maksuton tai helpotettu luonnollistuminen, kansalaisuuden hakeminen syntyperästä riippumatta sekä selkeät kriteerit rekisteröinnille voivat parantaa statelesshenkilöiden tilannetta. Kansainvälinen yhteistyö ja lainsäädännön päivittäminen ovat keskeisiä keinoja statelessnessin vähentämisessä.