Sporulointi

Sporulointi on biologinen prosessi, jossa tietyt mikro-organismit muodostavat itiöitä selviytymisen tai dispergoimisen tueksi. Prosessi esiintyy sekä bakteereissa että sienissä, ja sen yksityiskohdat vaihtelevat ryhmän mukaan. Sporulaatio on usein vastustuskykyisen tilan muodostaminen epäedullisissa olosuhteissa sekä mahdollisuus säilyttää tai levittää populaatioita pitkienkin aikojen yli.

Bakteerien sporulointi on erityisen hyvin tunnettu Bacillus- ja Clostridium -suvuissa. Ravinnon vähentyessä solu erilaistuu epäsymmetrisesti ja muodostaa foresporin kaltaisen rakenteen; tämän jälkeen syntyy suojaava kuori sekä cortex- ja kuorikerroksia, jolloin itiöstä tulee erittäin vastustuskykyinen kuivuutta, lämpöä, säteilyä ja kemikaaleja vastaan. Kun olosuhteet paranevat, itiö itää ja palauttaa kasvullisen solukon. Endosporin muodostuminen mahdollistaa bakteerien selviytymisen ankarissa ympäristöissä jopa vuosikymmeniä.

Sienillä sporulointi liittyy sekä suvulliseen että suvuttomaan lisääntymiseen. Aseksuaalisessa sporulaatiossa voi kehittyä konidioita tai sporangioiti itiöitä, kun taas suvullinen sporulaatio tapahtuu meiosiksen seurauksena ja itiöt muodostuvat asciin tai basidiin. Itiöiden avulla sienet voivat levitä laajasti ja kokoaa geneettistä monimuotoisuutta.

Merkitys: sporulointi on keskeinen selviytymis- ja leviämisstrategia sekä mikrobien ekologisessa roolissa että lääketieteellisissä ja teollisissa yhteyksissä, joissa itiöillä on vaikutusta sterilointiin, ruoka- ja bioteknologisiin prosesseihin sekä taudinaiheuttajien kestävyysominaisuuksiin.