Splanchnicsäikeiden

Splanchnicsäikeet ovat preganglionaarisia sympaattisia hermopäätteitä, jotka siirtävät autonomisen hermoston viestejä abdominaalisiin ja retroperitoneaalisiin elinalueisiin. Ne lähtevät rintakehän sympaattisesta ketjusta ja kulkevat splanchnic-nilkojen kautta eteenpäin ei-synaptisoituen siihen sijaitseviin prevertebraaleihin ganglioihin.

Päähaarat ja reitit. Suurimmat splanchnic-säikeet ovat suuret (greater), pienet (lesser) ja vähäinen (least) splanchnic nerve -säikeet, sekä lanneluu-splanchnic-nsäikeet. Suurten säikeiden hermottaa pääasiallisesti T5–T9/10 -tasolta, pienet ja vähäinen lähtevät noin T9–T12-tasoilta, ja lanneluunaiset säikeet L1–L2. Nämä säikeet kulkeutuvat diafragmaan ja siirtyvät eteenpäin prevertebraaleihin ganglioihin, kuten celiac-, superior mesenteric-, aortorenal- ja mahdollisesti inferior mesenteric- ganglioihin.

Toiminta ja vaikutus. Splanchnicsäikeet välittävät preganglionaariset sympaattiset signaalit, joita niiden postganglionaariset kuidut vievät sisäelinten verisuoniston ja ties tuottavien ja motoristen toimintojen säätelyyn. Tärkeimmät vaikutukset kohdistuvat ylä- ja keskiviiksialueiden ruuansulatukseen, verenkiertoon elimissä sekä suolistojen motiliteettiin ja eritteisiin, jolloin ne osaltaan hillitsevät suoliston verentoimitusta ja motiliteettia stressitilanteissa.

Suuret ja kuin pienet splanchnicsäikeet voivat myös kantaa viskeraalisia afferentteja kipuviesteineen selkäytimeen, erityisesti tietyille T- ja L-tason selkämerkkien alueille. Pelkän parasympaattisen hermoston alueet erottuvat kuitenkin pelvic-splanchnic-nsäikeiksi, jotka ovat S2–S4 ja kuuluivat eri autonomisen järjestelmän haaraan.

Kliininen näkökulma. Splanchnicsäikeiden toimintahäiriöt tai vauriot voivat vaikuttaa vatsan ja retroperitoneumin elinten verenkiertoon ja motiliteettiin; vaurion paikallistaminen liittyy usein kipu- ja verenkierrossa tapahtuvien muutosten kautta.