sympaattiset

Sympaattinen hermosto on autonomisen hermoston osa, joka vastaa kehon valmiustilaan ja taistelu- tai pakoreaktioon liittyviin nopeasti tapahtuviin muutoksiin. Se kuuluu autonomisen hermoston thorako-lumbaariseen osaan. Preganglionaariset neuronit sijaitsevat selkäytimen thorakolumbaalisella alueella (T1–L2). Niiden aksonit kulkeutuvat paravertebraaliseen sympaattiseen ketjuun tai prevertebraalisiin ganglioihin, ja postganglionaariset neuronit saavuttavat lopulliset kohde-elimet. Adrenomedulla toimii eräänlaisena neuroendokriinisena osana ja vapauttaa katekolamiineja verenkiertoon.

Toiminnan keskeisiä tehtäviä ovat physiologinen valmistelu fyysiseen ponnistukseen: sydämen lyöntitiheyden ja iskutilavuuden lisääntyminen, keuhkoputkien laajentuminen ja pupillien dilataatio. Verenkierron säätö kohdistuu erityisesti kohde-elimiin; osa verisuonista supistuu, kun taas skeletolihasten verenkierto voi lisääntyä adrenaliinin vaikutuksesta. Energiaa mobilisoidaan glykogenolyysin ja lipolyysin kautta, ja ruoansulatuskanavan motiliteetti sekä rauhasten eritystoimet vähenevät. Myös virtsarakon ja sukuelinten toimintoja säädellään taustalla olevaan tarpeeseen.

Viestintä sympaattisen hermoston vaikutus näihin elimiin tapahtuu pääasiassa kemiallisesti: preganglionaariset neuronit vapauttavat asetyylikoliinia (ACh) nikotiinireseptoreille, kun taas postganglionaariset neuronit vapauttavat noradrenaliinia adrenergisille reseptoreille (α- ja β-tyypit). Hikirauhaset ovat poikkeus: niille vaikutus on kolinerginen. Adrenomedulla vapauttaa lisäksi määrällisesti adrenaliinia ja osin noradrenaliinia verenkiertoon.

Kliininen merkitys: liiallinen sympaattinen aktivaatio liittyy usein hypertensioon, takykardiaan ja ahdistuneisuuteen; tilat kuten feokromosytooma voivat aiheuttaa kroonista sympaattisen aktiviteetin lisääntymistä. Lääketieteessä käytetään alfa- ja beeta-adrenergisiä antagonistisia sekä beetasalpaajia hoitamaan näitä ilmiöitä.