Sovellusperusteisiin

Sovellusperusteisiin on suomalaisessa käytännössä käytetty käsite, jolla viitataan päätösten, arvioinnin ja kehittämisen suuntaamiseen siten, että korostetaan käytännön sovellettavuutta ja todellista vaikuttavuutta. Termiä käytetään erityisesti yhteyksissä, joissa painotetaan sitä, miten jokin ratkaisu, tutkimustulos tai hankintakokonaisuus toimii käytännössä ja minkälaista hyötyä siitä on yhteiskunnassa tai taloudessa.

Etymologisesti sana muodostuu sanoista sovellus (käytännön toteutus) ja peruste (perusta, kriteeri) sekä -isiin-sijoitus, joka ilmaisee suuntaa tai luokkaa. Käytännössä sovellusperusteisuus tarkoittaa, että arvioinnissa ja valinnoissa keskitytään siihen, miten tulokset tai keinot voivat siirtyä käytäntöön, mitä ne maksavat, ja millaista käytännön vaikuttavuutta ne tuottavat.

Käyttökonteksteja ovat muun muassa tutkimus- ja kehittämistoiminta, julkiset hankinnat sekä osa-alueiden rahoituspäätökset. Näissä konteksteissa sovellusperusteiset kriteerit voivat kattaa teknisen toimivuuden tuotantoympäristössä, kustannustehokkuuden, aikataulut, käyttäjä- ja yhteiskunnallisen tarpeen täyttymisen sekä mahdollisuuden skaalautumiseen ja siirtämiseen käytäntöön. Esimerkkejä ilmenee lauseissa kuten: "Hankintaprosessissa sovellusperusteisiin kriteereihin kuuluu ratkaisun tekninen toimivuus käytännön ympäristössä" sekä "Projektin tulosten tulee kyetä siirtymään sujuvasti käyttöön käyttäjäyhteisössä."

Haasteina ovat tulosten mittaaminen ja vääristymä kohti lyhytaikaisia hyötyjä sekä se, että sovellettavuus voidaan nähdä liian yksipuolisesti. Lisäarvo syntyy, kun tavalliset käyttäjät ja työelämän tarpeet ovat keskiössä.

Lisätietoja: sovellettavuus, käytettävyys, vaikuttavuus.