Sopimusoikeudessa

Sopimusoikeus on siviilioikeuden ala, joka säätelee sopimusten syntymistä, sisältöä, tulkintaa sekä suorittamista ja siitä johtuvia seuraamuksia. Se kattaa tavalliset kaupalliset ja yksityisoikeudelliset sopimukset sekä erityistilanteet kuten kuluttajasopimukset ja vuokrasopimukset. Keskeisiä periaatteita ovat sopimusvapaus ja sitovuus sekä oikeudenmukaisuuden ja luotettavuuden vaatimus; sopimus syntyy, kun osapuolet ovat ilmaisseet yhteisen tahdon.

Sopimuksen syntyminen edellyttää osapuolten tahdonilmaisua: tarjouksen tekeminen ja hyväksyminen. Joissakin tapauksissa muotoa koskevat eräät lait tai sopimuksen luonne edellyttävät kirjallista muotoa.

Sopimuksen sisältö määrittelee osapuolten velvollisuudet: mitä on tehtävä, milloin ja millä ehdoilla. Suoritus suoritetaan sovitulla tavalla, määräaikoina ja vastuulla; jos toinen osapuoli ei täytä sitoumuksia, kyseessä voi olla sopimusrikkomus.

Rikkomuksen seuraamuksia ovat vahingonkorvaus, sopimuksen täytäntöönpano tai purku sekä muut mahdolliset oikeudelliset keinot. Kuluttajansuojan piiriin liittyy erityisiä säännöksiä sekä EU-lainsäädäntöä, jotka vaikuttavat muun muassa etämyyntiin, reklamaatioihin ja palautuksiin.

Kansainvälisessä kontekstissa sopimusoikeus yhdistää kotimaisen lainsäädännön, EU-säädökset ja kansainväliset sopimukset; riidat ratkaistaan yleensä tuomioistuimissa, mutta sopimuksen mukaan voidaan käyttää välimiesmenettelyä.