Solowresiduaali

Solowresiduaali on makrotaloustieteessä nimi tietyllä tavalla toteutetulle tuotannon kasvun tilille, joka jää jäljelle, kun huomioidaan pääoman ja työvoiman kasvu. Kongressi- ja akateemisessa käytössä se tunnetaan usein nimellä Solowin residuaali tai Solow-residuaali, ja sitä käytetään mittaamaan teknologisen edistymisen tai kokonaistuottavuuden kasvua. Termi on peräisin Robert Solown tunnetusta työstä 1950–1960-luvuilta.

Käytännössä Solowresiduaali saadaan kasvun aineistosta erottelemalla konseptuaalisesti pääoman ja työvoiman panosten vaikutukset tuotannon kasvuun. Yleisessä logaritmimuunnoksessa tuotannon kasvua g_Y selitetään pääoman kasvulla g_K, työvoiman kasvulla g_L ja residuaalilla g_A: g_Y = α g_K + (1−α) g_L + g_A, jossa α on pääoman tuottavuusjakauma. Solowresiduaali g_A on tämä jälkimmäinen osa ja sitä kuvaa teknologisen kehityksen, tuottavuuden parantumisen sekä muiden ei-hyödyntävien tekijöiden yhteisvaikutus.

Merkitys ja käyttö on kaksijaossa. Toisaalta residuaalia voidaan pitää arviona kokonaisesta total factor productivity (TFP) -kasvusta, eli siitä, miten tehokkuus ja innovaatiot ovat lisänneet tuottavuutta. Toisaalta residuaali voi sisältää myös mittausvirheitä, olennaisia, virheellisiä vaikutuksia tai muita selittämättömiä tekijöitä, kuten kapasiteetin käyttöasteen vaihteluita tai mittausongelmia panoksista. Jos malli laajennetaan ottamaan huomioon inhimillinen pääoma tai muut panokset, residuaalin tulkinta muuttuu.

Solowresiduaali on keskeinen käsite klassisessa kasvunäkemyksessä ja käytetään laajasti vertailemaan talouksien pitkän aikavälin tuottavuuden kehitystä sekä analysoimaan teknologisen kehityksen roolia. Sen ymmärrys perustuu Solown 1956 julkaisuun ja sitä sovelletaan sekä akateemisissa tutkimuksissa että tilastollisessa politiikkatutkimuksessa.