Snellenasteikko

Snellenasteikko on yleisesti käytetty näönmittausmenetelmä, jolla arvioidaan etäisnäköä. Sen kehitti hollantilainen silmälääkäri Herman Snellen vuonna 1862. Näöntestissä käytetään sarja erikokoisia kirjaimia, jotka on asetettu riveihin. Jokainen rivi vastaa tiettyä näön tarkkuutta; pienimmän rivin lukeminen osoittaa henkilön näön etäisyyskyvyn. Testi suoritetaan tietyssä mittausetäisyydessä, tavallisesti 5 metriä (joissakin maissa 6 metriä). Potilas lukee rivin kirjaimet ääneen tai kertoo niiden lukemisen; oikein tunnistettujen kirjainten määrä määrittää tuloksen.

Näöntarkkuus merkitään Snellen-fractionina, kuten 6/6 tai 6/12. Ensimmäinen luku tarkoittaa testauksen etäisyyttä, toinen vastaavien kirjainten lukemisen normaalia etäisyyttä. Esimerkiksi 6/12 tarkoittaa, että henkilön näkö on se, että hän voi lukea rivin 6 metrin päässä, kun normaali näköinen henkilö voi lukea sen 12 metrin päässä. Yleisesti käytetään myös 5/10 tai 5/5, riippuen testauksesta.

Snellen-asteikko tarjoaa nopean ja helposti tulkittavan arvion, mutta siihen liittyy rajoituksia. Kirjainten väri ja kontrasti, valaistus, rivien välinen ruuhkautuminen sekä oppimisvaikutus vaikuttavat tulokseen. Lisäksi asteikko ei ole tasa-askelinen mittari, ja sen tieto ei kerro kaikkia näkötoimintoja, kuten silmänliikkeitä tai syvänäköä. Nykyään käytetään usein logMAR- tai ETDRS-taulukkoja, jotka tarjoavat yhdenmukaisemmat ja tarkemmat mittaukset, mutta Snellenasteikko on edelleen yleinen osa kliinistä tutkimusta.