Sivulauseen

Sivulauseen on lause, joka riippuu päälausesta eikä voi esiintyä itsenäisesti. Se tarkentaa, syventää tai rajoittaa päälausetta ja ilmaisee esimerkiksi aikaa, syytä, tarkoitusta, ehtoa tai tulosta. Sivulauseet muodostetaan yleensä alistuskonjunktioiden tai relatiivisten pronominien avulla, ja ne voidaan sijoittaa sekä ennen että jälkeen päälausetta. Suomen kielessä sivulause erotetaan päälausesta selkeästi, usein pilkulla.

Sivulauseet voidaan jakaa useilla tavoilla. Alistuslauseet – kuten että, jotta, kun, jos, koska, vaikka – ovat rakenteeltaan sitovia, ja niissä lauseen predikaatti taipuu riippuvasti päälausetta kohti. Esimerkki: Uskon, että hän tulee. Aikalauselauseet ilmaisevat ajan tai tapahtuman yhteyden: Kun hän saapuu, menemme. Ehtolauseet ilmaisevat ehdon: Jos sataa, otamme sateenvarjon. Kausal- ja syy­s­lauseet antavat syyn: Koska hän oli myöhässä, jäimme sisälle. Tulos- ja tarkoituslauseet kuvaavat tulosta tai tarkoitusta: Hän harjoitteli niin paljon, että sai palkinnon. Hän lähti ulos, jotta hän voisi tulla ajoissa.

Relatiiviset sivulauseet määrittelevät tai rajavat substantiivin: Talo, joka on vanha, myydään. Infiniittiset ja participiaaliset sivulauseet ovat non-finite: Päätettyään lähteä, hän meni; Hymyillen hän meni ulos. Sivulauseiden ymmärtäminen vaatii tarkkaa huomiointia konjunktioiden sekä sanajärjestyksen suhteen, sekä sitä, onko lause finito vai non-finite.