Siviilisuojan

Siviilisuojan, tai siviiliväestön suojaaminen, viittaa toimintoihin ja järjestelyihin, jotka on suunniteltu suojaamaan siviilejä ja kriittistä infrastruktuuria sodan, luonnonkatastrofien, terrorismin tai muiden äärimmäisten tilanteiden aikana. Suomessa siviilisuojan järjestelmä on osa kansallista turvallisuuspoliittista suunnittelua ja se perustuu lainsäädäntöön, kuten siviilisuojelulakiin.

Siviilisuojan tavoitteena on minimoida uhrien määrää ja vahinkoja sekä varmistaa yhteiskunnan jatkuvuus kriisitilanteissa. Suojatoimien keskeisiä osia ovat varautuminen, varautumisjärjestelmät ja kriisinhallinta. Suojatoimien suunnittelu ja toteutus on jaettu eri tasoille, kuten kansalliselle, alueelliselle ja paikalliselle tasolle. Paikalliset siviilisuojeluyksiköt, kuten siviilisuojelupiirit, ovat vastuussa paikallisten suojatoimien koordinoinnista.

Siviilisuojan varautumistoimenpiteisiin kuuluvat muun muassa suojien rakentaminen, pelastus- ja ensihoitokoulutus, varastojen täyttäminen ja tiedottamisen järjestäminen. Kriisitilanteissa siviilisuojelun tehtäviin voi kuulua myös evakuointi, suojapaikkojen avaaminen ja yhteiskunnan toimintojen jatkaminen. Siviilisuojelun toimintaa ohjaa Suomen Siviilisuojelun Keskus, joka on osa sisäministeriön alaisuutta.

Siviilisuojan merkitys korostuu erityisesti sodan tai suurten katastrofien sattuessa. Sen avulla pyritään turvaamaan siviilien turvallisuus ja elinkeinoelämän toiminta, jotta yhteiskunta voi toipua kriisistä mahdollisimman nopeasti. Siviilisuojelun kehittämiseen osallistuvat eri tahot, kuten valtion viranomaiset, kunnat, järjestöt ja yksityiset yritykset. Siviilisuojelun toiminta on myös osa kansainvälistä yhteistyötä, kuten Pohjoismaiden yhteistyötä ja Euroopan unionin kriisinhallintamekanismeja.