Siperusyksikkö

SI-perusyksikkö on yksi International System of Units (SI) -järjestelmän seitsemästä perusyksiköstä, joista kaikki muut SI-yksiköt johdetaan. Niiden avulla mitataan perusfysiikan suureita kuten pituutta, massaa, aikaa, sähköä, lämpötilaa, määrää ja valaistusta. SI-perusyksiköiden määritelmät ovat kiinteästi sidottuina vakioihin, mikä varmistaa niiden pysyvyyden ja kansainvälisen yhteensopivuuden.

Seitsemän SI-perusyksikköä ovat metri (m), kilogramma (kg), sekunti (s), ampeeri (A), kelvin (K), mooli (mol) ja kandela (cd). Näillä perusyksiköillä voidaan muodostaa kaikki muut SI-yksiköt sekä laskettaa suureet koherentisti ilman lisäkonversioita. Perusyksiköt eivät ole riippuvaisia toistensa mekaanisesta edusta, vaan jokaisella on omat määritelmänsä.

Vuoden 2019 uudelleen määrittelyt ovat korvanneet aiemmat prototyyppiyksiköt kiinteillä fysiikan vakioiden arvoilla. Metri määritellään valonnopeuden c mukaan, sekunti cesium-133-atomin hyperfinnisen taajuuden ΔνCs avulla, kilogramma Planckin vakion h kautta, ampeeri elektronin yksikkövarauksen e mukaan, kelvin Boltzmannin vakion kB kautta, mooli Avogadron luvun NA mukaan, ja kandela määritellään käyttämällä kiinteää valaistusvoimaa ja taajuutta 540 × 10^12 Hz, sekä K_cd: n arvoa 683 lm/W. Näiden määritelmien tarkoituksena on taata mittayksiköiden vakaus ja universaali käyttö.

Ylläpitoa ja kehitystä koordinoi Kansainvälinen punnitus- ja mittauskomitea CIPM sekä sen taustalla toimiva BIPM (Bureau International des Poids et Mesures) Ranskassa. SI-perusyksiköt muodostavat mittaamisen pohjan sekä tieteessä että teollisuudessa maailmanlaajuisesti.