koherentisti

Koherentistit ovat epistemologian suuntaus, jonka mukaan uskomusten pätevä justification rakentuu niiden koherenssista toistensa kanssa, ei perustuakseen erillisiin perususkontoihin tai ensisijaisesti havaintoihin. Koherentismin mukaan yksittäinen uskomus on oikeutettu vain siinä laajassa, loogisesti johdonmukaisessa järjestelmässä, johon se kuuluu. Tämä järjestelmä voi muodostua sekä yksilön henkilökohtaisesta tietopohjasta että laajemmasta kulttuurisesta tai tieteellisestä kontekstista.

Koherentismin keskeinen idea on holistinen tai lähinnä verkostomainen oikeutus: uskomukset tukevat toisiaan ja rajoittavat toistensa pätevyyttä. Se eroaa perusvaikutteisesta (foundational) lähestymistavasta siten, ettei koetusta oikeutuksesta haeta yksittäisestä, itsenäisesti pätevöityvästä perustuksesta. On olemassa erilaisia koherentismin muotoja, kuten holistinen koherentismi, jossa koko uskomusverkosto vaikuttaa jokaisen uskomuksen oikeutukseen, sekä paikallisempi koherentismi, jossa tietyt pienemmät moduulit voivat kohaä oikeuttaa toisiaan.

Koherentismi on saanut näkyvyyttä 20. vuosisadan loppupuolella, ja sen tunnettuja puolestapuhujia ovat olleet Laurence BonJour sekä Keith Lehrer. Heidän mukaansa oikeutus kehittyy ja muuttuu jatkuvasti, kun uudet uskomukset ja kokemukset integroidaan järjestelmään.

Kritiikkiä kohtaan koherentismia kohtaan on esitetty, erityisesti kysymyksiä siitä, voiko koherentti järjestelmä yksinään varmistaa totuuden, ja siitä, miten voidaan välttää järjestelmän perusteellinen kiertäminen eli bootstrapping. Lisäksi, koska useiden erilaisten, tosi uskomuksista koottujen koherenttien järjestelmien on osoitettu olevan mahdollisia, on kyseenalaista, miten valinta tehdään oikean järjestelmän suhteen. Nykyään koherentismi toimii yhtenä keskeisenä vaihtoehtona perustelemisen ongelmille sekä keskusteltaessa totuuden ja oikeutuksen suhteesta epistemologiassa.