Simulointimallit
Simulointimallit ovat matemaattisia ja ohjelmallisesti toteutettuja malleja, joita käytetään järjestelmien ja prosessien käyttäytymisen tutkimiseen ajan kuluessa. Niiden avulla voidaan esittää rakenteelliset ominaisuudet, vuorovaikutukset ja epävarmuudet, ja niitä käytetään sekä ennakoimiseen että päätöksenteon tueksi. Simulointi mahdollistaa todellisten kokeiden vähentämisen tai virtuaalisen testauksen erilaisten skenaarioiden perusteella.
Tyypillisiä simulointimuotoja ovat diskreetti-event-simulointi (DES), agenttipohjainen simulointi (ABS) sekä järjestelmädynaaminen simulointi (SD). DES keskittyy tapahtumien ajastettuihin
Yleisesti simulointimalli koostuu rakenteesta eli tilasta kuvaavista muuttujista, syöttötiedoista, parametreistä, alustusmenetelmistä sekä simulaatioalgoritmasta, joka etenee aikajanalla
Mallin kehittäminen aloitetaan ongelman määrittelyllä ja konseptualisoinnilla, siirtyen matemaattiseen formalismiin ja datan keruuseen. Tämän jälkeen malli
Simulointimalleja käytetään laajasti teollisuudessa ja palveluissa: tuotannon ja varastonhallinnan optimointi, terveydenhuollon prosessien virtauksien ja kapasiteettitarpeiden analysointi,
Riippumattomat arviointimenetelmät kuten verifiointi ja validointi sekä herkkyys- ja epävarmuusanalyysit ovat keskeisiä. Datan laatu, mallin yksityiskohtaisuus
Suosittuja työkaluja ovat AnyLogic, Arena, Simio, Simulink, NetLogo ja MATLAB. Tehokas simulointi edellyttää hyvää dokumentaatiota sekä