Simulointikonteksteja

Simulointikonteksteja viittaa erilaisiin ympäristöihin ja asetelmiin, joissa simulointia käytetään. Nämä kontekstit voivat vaihdella suuresti riippuen simuloinnin tarkoituksesta, sovellusalueesta ja käytetystä teknologiasta. Yleisesti simulointikontekstit voidaan jakaa karkeasti virtuaalisiin, fyysisiin ja hybridimalleihin.

Virtuaaliset simulointikontekstit tapahtuvat täysin digitaalisessa ympäristössä. Tähän kuuluvat esimerkiksi tietokonesimulaatiot, joissa malleja luodaan ohjelmistolla ja jotka pyörivät tietokonejärjestelmissä. Tällaisia ovat usein sotilassimulaatiot, taloudelliset mallit tai tieteelliset simulaatiot. Erityisesti peleissä ja virtuaalitodellisuudessa (VR) käytettävät ympäristöt ovat myös tyypillisiä virtuaalisia simulointikonteksteja.

Fyysiset simulointikontekstit puolestaan hyödyntävät todellisia laitteita ja rakenteita, jotka jäljittelevät tiettyä fyysistä prosessia tai järjestelmää. Esimerkkejä tästä ovat lentokoneiden lentosimulaattorit, jotka käyttävät todellisia ohjausmekanismeja ja fyysistä liikettä, tai rakennustekniikan testilaboratorioissa tehtävät rakenteiden simuloinnit.

Hybridimallit yhdistävät sekä virtuaalisia että fyysisiä elementtejä. Tällaisissa konteksteissa todelliset komponentit ovat vuorovaikutuksessa virtuaalisen ympäristön kanssa. Esimerkiksi autoteollisuudessa voidaan käyttää todellisia auton osia, jotka on liitetty simuloituun ajo-olosuhteeseen. Tämä mahdollistaa realistisen testauksen ja kehityksen yhdistämällä molempien maailmojen parhaat puolet. Simulointikontekstien valinta vaikuttaa olennaisesti simuloinnin tarkkuuteen, kustannuksiin ja soveltuvuuteen kuhunkin käyttötarkoitukseen.