lentosimulaattorit

Lentosimulaattorit ovat laitteita, joilla voidaan jäljitellä lentokoneen ohjaamon toimintaa sekä lennon fysiikkaa turvallisesti. Niiden avulla voidaan harjoitella tavallisia sekä poikkeuksellisia lentoja, simuloida erilaisia sää- ja hätätilanteita sekä tutkia lentäjän käyttäytymistä.

Tyyppeinä ovat täyden lennon simulattorit (FFS), jotka voivat sisältää liikkuvan alustan, korkean tarkkuuden visuaalisen järjestelmän sekä realistisen ohjaamoympäristön. Lisäksi on pienempiä työpöytäsimulaattoreita ja ohjelmistopohjaisia simulaattoreita, joita käytetään koulutuksessa, suunnittelussa ja tutkimuksessa. Simulaattorit jaotellaan myös lentotodellisuuden mukaan laatuluokkiin; yleisin luokitus sisältää useita tasoja (esimerkiksi FAA/EASA:n Level A–D), joista Level D on korkein ja katsotaan tason, jossa koulutuspäivä vastaa todellisen lennon kokemusta.

Tekniikkaan kuuluvat reaaliaikainen lentodynamiikan malli, ohjaamon mittarit ja ulkoisen maailman simulaatio, sekä visuaalinen näyttö ja äänijärjestelmä. Monimutkaisessa täyden lennon simulaattorissa voi olla myös liikkeen alusta, joka toistaa nousun, kiihtyvyyden ja turbulenssin tunteen, jolloin oppilaat voivat harjoitella tarkasti ohjausliikkeitä ja reaktioita.

Käyttö ja vaikutus: Lentosimulaattoreita käytetään ensisijaisesti ammattilaiskoulutukseen, kuten tyyppikoulutukseen, instrumenttilentoihin sekä hätä- ja poikkeustilanteiden harjoitteluun. Ne vähentävät todellisten lentojen riskejä ja kustannuksia sekä täyttävät sääntelyvaatimukset, joita eri viranomaiset (FAA, EASA, ICAO) asettavat koulutukselle.

Historia ulottuu mekaanisista ja hydraulisista laitteista varhaiskoneisiin, mutta nykyaikaiset, korkean todentamisen FFS-simulaattorit kehittyivät 1980–1990-luvuilla ja ovat yhä keskeinen osa lentokoulutusta.