äänijärjestelmä

Äänijärjestelmä on kehon sensorinen järjestelmä, jonka tehtävänä on tallentaa ja tulkita ilmanvälittämiä ääniaaltoja. Se koostuu sekä kuulon elinten rakenteista että äänen käsittelyä aivoissa hoitavista neuronaalisista reiteistä. Järjestelmä mahdollistaa sekä äänen havaitsemisen että äänen paikantamisen ja tulkinnan.

Ulompi korva kerää ja suuntaa ääniaaltoja. Piirretty, korvan ulkonäön mukaan muodostuva pinna sekä kuulokanava ohjaavat ääniaallot ulkokorvan tärykalvolle, joka värähtelee. Keski3korvassa värähtely jatkuu kolmihaaraisen kuulon pienten luisten—vasaraluurin jalustin (malleus), alasin (incus) ja satulat (stapes)—välityksellä sisäkorvaan. Värähtelyt vahvistuvat ja siirtyvät soikean ikkunan kautta simpukkaan.

Sisäkorvassa on simpukka, jossa on karvasoluja ja ulkoisia karvasoluja. Tärykalvojen ja karvasolujen täristely muuntaa mekaaniset liikkeet sähköisiksi signaaleiksi, jotka välittyvät spiraalisia ganglio-soluja pitkin kuulohermolle (craniaalisen VIII parin). Kuulohermoa pitkin signaalit etenevät aivorunkoon, yläoltajalle (ponttine at) ja keskiaivorunkoon, sitten kilkilleronielimeen, thalamuksen kuulokuvioon ja lopulta ensisijaiseen kuuloalueeseen temporaalisessa aivokuoressa. Aivokuorella tapahtuu äänitaajuuden (pitch), äänenvoimakkuuden ja ajallisen rakenteen tulkinta sekä käsittely.

Lisää ominaisuuksia ovat kaksisuuntainen prosessointi (tasapainon ja kuuloaistin yhteisvaikutus), efferenttinen säätely olivaarisesta kuulohermosta sekä suojaavat refleksit, kuten stapediuslihaksen jännitys. Äänijärjestelmän toiminta kattaa noin 20 Hz–20 kHz -alueen, ja ikääntyminen sekä melu voivat heikentää kuuloa. Klinikisesti erotellaan esinosittainen (conductive) ja sensorineuraalinen kuulo; hoitomuotoihin kuuluvat kuulokojeet ja cochlear implantit.