Siirtymäepiteeli

Siirtymäepiteeli, jota kutsutaan myös urotheliumi, on virtsateiden limakalvon erikoistunut epiteeli. Se pystyy venymään suuria tilavuuksia varten ja palautumaan nopeasti. Siirtymäepiteeli peittää suurimman osan virtsateistä, mukaan lukien virtsateiden ylemmät osat, virtsarakko ja osia virtsaputkesta.

Histologisesti siirtymäepiteeli muodostuu useammasta solukerroksesta. Peräkkäin sijaitsevat pohjasolut (basaliset solut), välisolut sekä uloimmat systeemin suurimmat kantasolut, joita kutsutaan usein umbrella- tai kattosoluiksi. Umbrella-solut ovat suuria ja usein binukleaarisia; niiden apikaalinen pinta muodostaa uroplakin-plaakkeja, jotka auttavat solujen saumattomaan tiiviyteen. Solujen välissä on tiiviitä liitoksia, jotka muodostavat toimivan tiiviyden esteen virtsan aineiden kulkeutumista vastaan.

Toiminnallisesti siirtymäepiteeli toimii sekä venytyksen että läpäisevyyden säätelemänä barierina. Tukee virtsan suuriin koostumuksiin ja vaihteluihin sopeutuessa tiivis solukudos estäen virtsan aineiden pääsyn kudoksiin. Venytettäessä epiteeli litistyy ja pinta tasoittuu, mikä mahdollistaa virtsateiden suuremman tilavuuden ilman rakon vaurioitumista. Tämä sopeutumiskyky liittyy sekä solujen ulkoiseen rakenteeseen että udustaviin proteiineihin, kuten uroplakineihin.

Kudos kuuluu palautuvaan kudostyyppiin: basal-soluista syntyvät uudet solut korvaavat vaurioituneita soluja, ja epiteeli voi jälleen muodostua normaaliksi. Siirtymäepiteeli on erityisen herkkä virtsarakon ja virtsateiden tulehduksille sekä myrkkyihin, ja sitä voidaan harvoin vaurioittaa bakteeri-infektioiden, kemiallisten ärsytysten tai sädehoidon yhteydessä. Lisääntynyt ymmärrys urothelialta on olennaista myös urothelioomaanien (siirtymäepiteeliin liittyvät kasvaimet) diagnosoinnissa ja hoidossa.