Signaalointi

Signaalointi on termi, jota käytetään kuvaamaan tapoja ja prosesseja, joilla kontrollitietoa tai ohjaussignaaleja siirretään järjestelmissä ja verkoissa. Signaalointi eroaa yleensä varsinaisesta käyttäjien dataa kuljettavasta mediasta ja sen tarkoituksena on mahdollistaa yhteyden muodostaminen, hallinta, tila- ja resurssien koordinointi sekä turvallisuuspoikkeamien hallinta. Tekniikat ovat kehittyneet aikasitten logiikan ja protokollien muodossa, aina yksinkertaisista visuaalisista merkeistä nykyaikaisiin digitaalisiin signaali- ja hallintajärjestelmiin.

Telekommunikaatiossa signaalointi tarkoittaa yhteyden muodostamista, ylläpitoa ja päättämistä sekä liiketoiminnan toimintoihin liittyvää hallintaa. Signeerauskanavat voivat olla erillisiä (out-of-band) tai saman kantaman sisällä (in-band). Tunnettuja esimerkkejä ovat perinteinen SS7-protokollapino ja sen IP-pohjaiset laajennukset (SIGTRAN), sekä verkkopohjaiset signaling-tekniikat kuten SIP, jotka hoitavat sovellustason kontrollia kuten puhelun asettamisen, reitityksen, liikuttamisen ja laskutuksen.

Rautatieinfrastruktuurissa signaalointi varmistaa junien turvallisen ja tehokkaan liikkumisen. Tämä kattaa signaalinlaitteiston, raide- ja yhteysjärjestelmät, laiturinvalvonnan ja sähköisen ajoneuvon ohjausjärjestelmiä sekä erilliset interlocking-, automaattinen block- ja cab-signaling -järjestelmät. Kansainvälisesti yhtenäisiin standardeihin pohjautuvat järjestelmät, kuten Euroopan junaliikenteen ETCS, parantavat yhteentoimivuutta ja turvallisuutta.

Muita signaalointisovelluksia ovat teollisen automatisoinnin ohjaus- ja valvontajärjestelmät, joissa digitaalisen protokollan avulla siirretään tilatietoja, komentoja ja tapahtumalokeja. Yleisimmät standardit ja protokollat vaihtelevat sovellusalueittain, mutta yhteistä kaikelle signaaloinnille on kontrollin ja koordinoinnin tarve sekä erillinen yhteystieto dataa kuljettavilta kanavilta turvallisten toimintojen varmistamiseksi.