Si2O7yksiköitä

Si2O7yksiköitä, tunnettuja myös disilikaatti- tai pyrosilikaattirakenteina, ovat silikaattien rakenteellisia motifteja joissa kaksi SiO4-tetrahedraa jakaa yhden oksidin. Tämän seurauksena muodostuu Si2O7-yhdiste, joka tavallisesti kantaa kokonaisvarauksen -6 sekä [Si2O7]6− -ionimuodon, jonka ympärillä ovat kationit. Si2O7-yksikkö on tyypillinen esimerkki, jossa kaksi pi-työkaluaineen tetraedria yhdistyy kovakosketuksella.

Käytännössä Si2O7-yksiköitä esiintyy luonnossa sekä mineraaleissa että lasien ja keramiikan rakenteissa. Esimerkkejä mineraaleista, joissa disilikaattirakenteet ovat merkittäviä, ovat meliliittiperheen mineraalit kuten akermanite ja gehlenite, joissa SiO4-tetraedrit ja AlO4/MiTiO4-tetraedrit muodostavat Si2O7-yksiköiden kaltaisia ryhmiä. Näiden yksiköiden esiintyminen vaikuttaa mineralien ja lasien polymeroitumisasteeseen sekä lämpötilan ja paineen herkkyyteen.

Si2O7-yksiköitä syntyy pääasiassa kondensaatioreaktioissa kahden SiO4-tetraedrin välillä, jolloin vapautuu vesihöyryä ja muodostuu pyrosilikaattirakenteita. Ne ovat keskeisiä silikaattien rakennusosia ja auttavat selittämään rakenteellista monimuotoisuutta sekä IR- ja Raman-spektreissä havaittavaa signaalia. Yksiköt auttavat myös kuvaamaan silikaattien polimeroitumisastetta ja verkostoitumista monimutkaisissa yhdisteissä.