Seurantalaitteet

Seurantalaitteet ovat laitteita, jotka keräävät ja lähettävät sijainti- ja tilatietoja kohteestaan, jolloin käyttäjä tai järjestelmä voi seurata sen liikkumista ja tilaa. Ne palvelevat sekä kaupallisia että tutkimuksellisia tarkoituksia, kuten logistiikan hallintaa, omaisuuden seurantaa, eläintutkimusta ja henkilökohtaista turvallisuutta.

Laitteet voidaan jakaa aktiivisiin ja passiivisiin. Aktiiviset laitteet toimivat omalla virtalähteellään ja niillä on radio- tai verkkoyhteys, jonka kautta ne lähettävät tietoja säännöllisesti. Passiiviset tunnisteet, kuten RFID- tai viivakoodit, eivät yleensä lähetä tietoja itsestään vaan mahdollistavat kohteen tunnistamisen lukemalla tunnisteen lähellä. Teknisesti käytetään usein GNSS-paikannusta (GPS, GLONASS, Galileo ja muut) sekä langattomia tiedonsiirtotekniikoita kuten mobiiliverkko (2G–5G), NB-IoT, LTE-M, sekä LPWAN-verkot (LoRa, Sigfox) tai satelliittiyhteyksiä.

Datan käsittely ja käyttöliittymät perustuvat paikkatietoon, aikaleimoihin, nopeuteen ja reitinhistoriaan sekä mahdollisiin tilatietoihin ja geofence-rajoihin. Tiedot voivat tallentua laitteeseen, matkustaa pilvipalveluihin ja tarjota karttapohjaisia käyttöliittymiä sekä hälytyksiä.

Sovelluskohteet ovat esimerkiksi logistiikka ja kuljetus, omaisuuden seuranta, rakennus- ja teollisuusympäristöt, eläintutkimus sekä henkilökohtainen turvallisuus. Haasteita ovat tarkkuus, energianhallinta, kattavuus sekä tietosuoja ja turvallisuus. EU:n GDPR asettaa vaatimuksia henkilötietojen käsittelylle ja suostumukselle, mikä vaikuttaa erityisesti henkilösivujen seurantalaitteisiin.