Serotyyppien

Serotyyppien käsite viittaa mikrobien, erityisesti bakteerien ja virusten, erilaisten antigeenisten ominaisuuksien perusteella ilmentämiin ryhmiin. Serotyypit kuvaavat sitä, miten immuunijärjestelmä tunnistaa organismit pinnan antigeenien perusteella. Yleisimmin kyse on bakteerien pinnan O- ja K-antigeeneistä sekä H-flagellinista tai virusten pinnoilla olevista proteiineista.

Serotyyppien erottelu on tärkeää epidemiologiassa, tartuntaketjujen jäljittämisessä ja rokotteiden suunnittelussa. Eri serotyypit voivat erota toisistaan virulenssin, immuunivasteen herkkien alueiden ja tartuntakyvyn suhteen. Serotyyppien vaihtelu saattaa vaikuttaa rokotteiden tehoon ja mahdollistaa serotypin vaihtelu, mikä näkyy esimerkiksi sairastuvuuden ja tartuntaketjujen muutoksina väestössä. Serotyyppisuuntaukset ovat yleisiä mikrobien seurantaan liittyvissä tutkimuksissa.

Menetelmät serotyyppien määrittämiseksi vaihtelevat perinteisistä serologisista testeistä moderneihin molekyylisiin menetelmiin. Klassisia menetelmiä ovat agglutinaatio- ja ELISA-testit, joilla tunnistetaan tiettyjä antigeenejä. Nykyisin käytetään yhä enemmän PCR- ja genomitietoihin pohjautuvia lähestymistapoja sekä koko genomin sekvensointia, joilla voidaan päätellä serotyyppi antigeeni-genetiikan perusteella.

Esimerkkejä serotyyppiesimerkeistä ovat Salmonella enterica -serotyypit kuten Typhimurium ja Enteritidis, Escherichia coli -O157:H7 sekä Streptococcus pneumoniae -kapselikontaktit. Influenza A -viruksen alatyypit puolestaan määritellään pinta-Proteiinien elihemmin HA- ja NA-tekijöiden mukaan. Serotyyppien käsite on keskeinen työväline mikrobien vaikutusten ymmärtämisessä ja torjunnassa.