Serotyypit

Serotyypit ovat antigenisia variaatioita, joiden perusteella samaa lajia voidaan luokitella useisiin serotyyppeihin. Tämä luokitus perustuu solujen tai virusten pinnalla ilmaisittuihin antigeeneihin ja sitä käytetään sekä bakteeri- että virustutkimuksessa sekä epidemioiden seuraamisessa.

Serotyypitys toteutetaan serologisilla testeillä, joissa käytetään spesifisiä vasta-aineita. Tavallisia menetelmiä ovat agglutinaatio- ja ELISA-tyyppiset kokeet sekä neutralointi- ja immunoassay-tutkimukset. Bakteeri- ja virustyypeissä serotyypit määräytyvät yleensä tietyillä pinnan antigeeneillä, kuten bakteerien O- ja H-antigeeneillä tai virusten neutraloituvilla epitoppeilla.

Merkitys: Serotyypit ovat keskeisiä epidemiologiassa, sillä niiden avulla jäljitetään tartuntaketjuja, seurataan vakavuuden eroja ja ohjataan rokotteiden ja diagnostiikan kehittämistä. Esimerkkejä ovat Escherichia coli O157:H7 ja Salmonella enterica -lajien moninaiset serotyypit sekä dengue-viruksen neljä serotyyppiä.

Rajoitteet ja tarkennukset: Antigeenit voivat reagoida ristikkäin, mikä voi johtaa epäselvyyksiin. Lisäksi serotyypitys ei aina kerro koko genetiikasta; jotkin kannat voivat olla serotyypittömiä. Viime vuosikymmeninä on yhdistetty serotyypitys molekulaariseen typingiin ja genomikointiin, jolloin luokittelu voidaan tarkentaa ja nopeuttaa.

Historia: Serotyypitys kehittyi 1900-luvulla klassisen serologia-tutkimuksen myötä ja on edelleen vakiintunut osa mikrobiologisen laboratorion perustyökaluja.