Selkäydinvaurion

Selkäydinvaurio on selkäytimen kokonaan tai osittain vaurioituminen, joka aiheuttaa motoristen ja sensoristen toimintojen sekä autonomisten säätelyiden häiriöitä vauriotason alapuolella. Vammat voivat olla traumaperäisiä, kuten liikenneonnettomuudet, putoamiset tai väkivaltatilanteet, tai ei-traumaattisia, esimerkiksi kasvain, infektio, iskemia tai myelopatia. Vauriot jaetaan usein täydellisiin (AIS-tasot A) ja osittaishin (AIS B–D) sekä arvioidaan motorisen ja sensorisen toiminnan perusteella.

Oireet riippuvat vauriotasosta. Cervical-alueen vammat voivat johtaa tetraplegiaan (quadriplegia), kun taas thorako-lumbaaliset vammat aiheuttavat paraplegian. Mielensisäisen toiminnan menetys sekä tunto- ja kipualueiden kaventuminen ovat yleisiä. Autonomiset häiriöt, kuten verenpaineen heilahtelut ja hengityksellinen kompensaatio, voivat esiintyä erityisesti korkean tason vaurioissa.

Diagnoosi perustuu kliiniseen tutkimukseen sekä kuvantamiseen. Tehokkaat kuvantamismenetelmät ovat tietokonetomografia (CT) vamman ensitarkastuksessa ja magneettikuvaus (MRI), joka arvioi selkäydin ja peh CPT rakenteita sekä mahdollista puristusta.

Akuutissa hoidossa korostuvat selkäytimen stabilointi, hengitys- ja verenkiertoelintoiminnan ylläpito sekä hermoston hapensaannin turvaaminen. Yllättävissä tapauksissa voi olla tarvetta kirurgiselle decompressiolle tai osteosynteesille vauriotason mukaan. Metyyliprednisolonihoito ei ole nykyisin suositeltua rutinisti, vaan päätös tehdään yksilöllisesti.

Kuntoutus on pitkäjänteistä ja moniammatillista, ja siihen sisältyy fysioterapia, toimintaterapia, virtsan- ja suoliston hallinta sekä apuvälineet. Ennuste riippuu vauriosta, AIS-luokituksesta sekä rehabilaisten mahdollisuuksista; osittaiset vauriot voivat parantua paremminkin kuin täydelliset.

Komplikaatiot voivat olla painehaavoja, virtsatieinfektioita, keuhkokuume ja syväsäädöttömyys. Ennaltaehkäisy on tärkeää: turvallinen liikunta, tukikeskusten käyttö, ihonhoito ja ehkäisy toistuvia komplikaatioita vastaan.